Ilmaisunvapaudesta tinkiminen väkivallan ja painostuksen edessä on pelkkää heikkoutta {S}

Kirjansa viimeisillä sivuilla Mäkelä käsittelee Charlie Hebdon tapausta, ja pysyteltyään siihen saakka viileänä tarkkailijana ottaa yllättäen kantaa. Hänen mielestään meidän tulisi ottaa islamistien näkemykset vakavasti eikä vain odottaa niiden katoavan demokratian ja arvoliberalismin levittämisen myötä. Länsimaiden pitäisi siis käydä poliittisen islamin kanssa arvokeskustelua:

Meidän länsimainen kulttuurimme on muodostunut pelkäksi pilkan ja ironian kulttuuriksi. Vasta henkiin jääneet sarjakuvapiirtäjät, jotka naiivisti kieltäytyivät ymmärtämästä, että heissä olisi jotain vikaa, saivat ymmärtämään, että kulttuurissa voi olla jotakin vialla, jos sen huipputaiteilijat ovat vuosikymmeniä heränneet aamulla töihin pilkatakseen muiden ihmisten arvoja.

Mäkelä on sekä oikeassa että väärässä. Jotain on todellakin mennyt pieleen, jos taiteellisen vapauden täyttymyksenä nähdään pelkkä rienaaminen ja kulttuurimme marttyyreiksi nostetaan ihmisiä jotka eivät edusta muuta kuin huonoa makua. Lisäksi islamilaisen fundamentalismin väheksyminen on tekopyhää, jos länsimaat itse suhtautuvat vaikkapa poliittiseen korrektiuteen yhtä fundamentalistisesti. Mutta ilmaisunvapaudesta tinkiminen väkivallan ja painostuksen edessä olisi pelkkää heikkoutta, eikä ole mitään syytä olettaa, että ISISin kaltainen apokalyptinen kultti suhtautuisi meihin yhtään kunnioittavammin vaikka jättäisimme Muhammed-pilakuvat piirtämättä. Taiteen rappioilmiöiden ei pitäisi estää ymmärtämästä, että länsimaisen taiteen erityispiirteisiin kuuluu olennaisesti pyrkimys paljastaa epämiellyttäviäkin totuuksia, arvostella pikkusieluisuutta ja tekopyhyyttä. Tämä traditio on olemukseltaan aivan muuta kuin silkka shokeeraamisen halu, eikä siitä voi luopua menettämättä samalla jotakin elintärkeää. 

[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 1.2.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Taide ja muuttuvat tabut]