S Suomenniemen kieliolot olivat muinaisuudessa olleet varsin anarkistiset

6 000 vuotta sitten Suomessa puhuttiin paljon useampia kieliä kuin nyt. Koko Suomen alueella eli ehkä 5 000–15 000 ihmistä. Jos Saarikivi suhteuttaa väkiluvun Siperian nykyisten metsästäjä-keräilijöiden väkimäärään ja kielten keskimääräiseen puhujamäärään, hän arvioi, että Suomen alueella puhuttiin ehkä 10–15 kieltä, jotka kuuluivat kolmeen tai neljään toisilleen vieraaseen kielikuntaan.

Mitään yhtä yhteistä kauppa- tai kulttuurikieltä ei luultavasti ollut.

– Kielten alueet ovat varmaankin olleet ekologisesti rajattuja. Ehkä joku jengi, joka on pyytänyt hylkeitä Itämeren rannalla, on puhunut samaa kieltä kuin hylkeenpyytäjät pitkin koko rannikkoa. Todennäköisesti Päijänteen, Laatokan ja Saimaan vesistöjen rannoilla on ollut ihan eri kielikunnat.

[Näin oli lausuttu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 25.4.2019 julkaistussa Topias Haikalan kirjoittamassa artikkelissa Olipa kerran Espoo – muinaisespoolaisten elämä kuusituhatta vuotta sitten saattoi olla aika kivaa.]

[Suomen kielikin oli hyvää vauhtia eriytymässä kahdeksi eri kieleksi, mutta sitten keksittiin kirjakieli. Ensin Mikael Agricolan (n. 1510-1557) toimesta ja 1800-luvulla sitten muokattiin kovasti länsisuomalaisvaikutteinen kirjakieli uusiksi ottamalla siihen mukaan aineksia itämurteista. Kansakoulu, rautatiet ja tiedotusvälineet ovat 1800-luvulta alkaen pitäneet suomen kielialuetta yhdessä kasassa.]

[Täytyy muistaa, että suomen kielen esimuoto tuli Suomeen nykyisen Viron alueelta kahteen otteeseen: ensin Luoteis-Suomeen ja myöhemmin uudestaan Karjalan kautta. "Länsisuomi" oli ehtinyt levitä jo kauas itään siinä vaiheessa, kun "itäsuomi" tuli tänne Karjalan kautta työntäen "länsisuomea" jonkin matkaa takaisinpäin.]