Tässä kuvassa meillä on amerikkalainen kurnusimppu. Erikoista siinä on, että se on kala, jolla on jalat. Itse asiassa kuusi jalkaa.
Näillä jaloillaan kala töpöttelee menemään merenpohjassa ja kaiken kukkuraksi vielä maistaa niillä, mitä pohjasta löytyy. Jaloissa on pienet makunystyrät, kuten ihmisen kielessä. Siinäpä vasta tiedusteluelin.
Tämä perin hämmentävä luonnontieteellinen tosiseikka paljastuu meille Current Biology -tiedelehden uusimmassa julkaisussa. Siinä on tutkittu tämän erikoisen kalan evoluutiota.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 7.10.2024 julkaistussa Niko Kettusen kirjoittamassa artikkelissa Ihmeellisellä kalalla on kuusi ”jalkaa”, joilla se maistelee merenpohjaa.]
[Maailmassamme tässä on niin kovin paljon pahaa, mutta olen valmis hyväksymään sen, että on olemassa kala, joka rintaeviensä ulokkeilla maistelee merenpohjaa kävellessään niillä sillä.]
[Tutkittu laji, latinankieliseltä nimeltään Prionotus carolinus (linkin takana englanninkielisen Wikipedian lyhyehkö artikkeli otuksesta), elelee Pohjois-Amerikan Atlantin rannikolla matalissa vesissä.]
Joskus lähimenneisyydessä joku mainitsi, että ihminen tietää enemmän lähiavaruudesta kuin syvänmeren pohja-alueista.
VastaaPoistaEn tiedä miten asia on nykyään, mutta onhan avaruudessa lentäminen nyt valtavan paljon hienompaa kuin merenpohjaan sukeltaminen.
Kannattaisi varmaan kuitenkin tutkia meriä.
Sieltähän voi löytyä kaikenlaista mitä ei osata kuvitellakaan, kun taas lähiavaruudessa ei ole kovin paljon mitään.
Syvänmeren pohja-alueitten tutkiminen tulee myöskin paljon halvemmaksi.
PoistaPS. Periaatteessa joku voisi ajatella, että Jumala oli tehnyt virheen tehdessään avaruudesta käytännössä kaasuttoman alueen. Mutta toisaalta, jos avaruus olisi täynnä ilmaa, jota ihmisetkin voisivat hengittää, niin vaikea olisi siellä ilmanvastuksen takia taloudellisesti matkustella.