1900-luvun suurin katastrofi syntyi enemmän vastuuttomuuden ja välinpitämättömyyden kuin puhtaan pahuuden pohjalta. Sellaista todella oli mukana riittävä määrä ja koko komennon tuomitsemiseksi tosiaankin riittää yksi ainoa sana: Auschwitz. On sääli, ettei Stalinin projekti saanut vastaavanlaista loppua.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 31.10.2023 julkaistussa merkinnässä Katastrofin esikunta.]
[Kirjoittaja on minusta täysin oikeassa. Laitetaan aiheeseen jotenkin liittyen joitakin linkityksiä alle, joista ensimmäiset viisi viittaavat Liberalismiwikin artikkeleihin:]
Sananvapaudesta (linkki viittaa toisessa blogissani sijaitsevaan merkintääni)
Olisipa F.D.Roosevelt ollut ulkopolitiikassa yhtä kyvykäs kuin sisäpolitiikassa, niin olisi auttanut Stalinia vain juuri ja juuri sen verran, että pystyi jatkamaan sotaa.
VastaaPoistaKun Puna-armeija ja Wehrmacht olisivat jauhaneet toisensa murskaksi joskus 1940-luvun loppupuolella, olisi USAn liittolaisineen tekemä maihinnousu vapauttanut ensin Länsi-Euroopan saksalaisista, sitten saksalaiset hitleristeistä ja lopuksi Itä-Euroopan ja itäslaavit stalinisteista.
Mutta eeei.
Ei ei ei;
Stalinin piti saada vallata puoli Eurooppaa, muuttaa se valtavaksi kansojen keskitysleiriksi ja pystyttää sen länsirajalle Rautaesirippu.
Saksalainen osapuoli oli Hitleristä huolimatta huomattavasti "neuvosto"-osapuolta pätevämpää sotilaallisilta kyvyiltään ja osaamiseltaan alusta loppuun saakka. Olisi ollut vaikea pitää homma tuolla lailla tasapainossa. Hitlerin hölmön sekaantumisen sodanjohtoon lisääntyessä sodan pitkittymisen myötä toki Saksan sodanjohto meni aikaa myöten paljon entistä huonommaksi, mikä sitten merkitsi silmittömiä sotilaallisia menetyksiä Saksalle aina Stalingradin tappiosta saakka.
PoistaMutta länsiliittoutuneiden olisi kannattanut kyllä katkaista Neuvostoliiton materiaalinen tukeminen heti välittömästi, kun maan asevoimat olivat aloittaneet Suomen asemien murskaamisen silmittömällä ylivoimalla 9. päivänä kesäkuuta lopettaen näin asemasodaksi jäätyneen vaiheen.
Asiaa ei toki auttanut kauheasti se, että Hitler ja iso joukko muitakin natsien johtohenkilöitä ilmeisesti toivoi voivansa päästä jonkinlaiseen sopimukseen länsivaltojen kanssa. Sen vuoksi natsi-Saksan puolustus länsirajallaan oli niin itsepintaista loppuun saakka, kun se halusi "pakottaa" länsivallat rauhaan.
Mutta vastoin Stalinilla olleita vahvoja pelkoja Saksa antautui paitsi länsiliittoutuneille niin myöskin Neuvostoliitolle.
Sellainen demokraattinen allianssi.
Saksalla ei ollut enää ollut vuoden 1945 alusta alkaen oikeastaan toimivia ilmavoimiakaan. Lentopolttoaine- ja lentokonetehtaat oli melko pitkälle tuhottu ja pätevistä lentäjistä oli pulaa, koska länsiliittoutuneiden lentäjien huomattavan suureksi kasvanut määrällinen ylivoima ilmassa tiputti aikaa myöten ilmasta myös monet parhaista Luftwaffen lentäjistä. Ja polttoainepula ei yhtään auttanut uusien lentäjien kouluttamisessa.
Lisäksi Luftwaffella ei ollut länsivaltojen tapaan tapana siirtää kouliintuneita lentäjiä ennen pitkää rintamalta uusien lentäjien kouluttajiksi. He sen sijaan kuolivat ilmassa tai maahansyöksyssä.
Minusta on hupaisa yksityiskohta toisen maailmansodan historiassa se, että sodan päätyttyä Euroopassa Stalin oli kertonut Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerille Winston Churchillille, kuinka suuressa määrin hän arveli pääministerin puolueen Konservatiivien voittavan parlamenttivaalit. Stalin ilmeisesti hämmästyi suuresti sitten, kun kesäisten YKK:n parlamenttivaalien tulos olikin se, että Työväenpuolue sai murskavoiton.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ollut tapana väärentää vaalien tulosta. Neuvostoliitossa taas kansalla ei ollut vaikutusvaltaa ollenkaan valtion asioihin. Samanlainen meininki oli kommunisteilla kuin oli ollut hitleriläisilläkin.
Churchill kuitenkin pysyi vielä jonkin aikaa Konservatiivisen puolueen johtajana, ja muutaman vuoden päästä sodan loppumisesta hän pääsi jälleen jokusen vuoden ajaksi maansa pääministeriksi.