Jotenkin surkuhupaisa on Dennettin nautittavan pisteliäästi tarkastelema asiain tila, jonka myötä uskontojen luonnontieteellistä selittämistä vastustetaan myös tiedeyhteisön sisältä. Tekijä onkin joutunut sijoittamaan teoksensa loppuun oman liitteen humanisteille ja sosiaalitieteilijöille, niin sanotuille postmodernisteille. Tosin aihetta sivutaan toistuvasti myös varsinaisessa tekstissä.
On äärimmäisen outoa, että yliopistolle pesiytynyt ylimielinen relativistiklikki vastustaa henkeen ja vereen minkä tahansa "korkeamman" ilmiön täsmällistä ja kurinalaista tutkimista. Näin tämä muodikkaaseen "hermeneuttis-kirjalliseen" traditioon nojaava lahko tahtomattaan tai tahtoen tulee liittoutuneeksi teologien, imaamien ja pappien kanssa, jolloin taikauskoon perustuvat valheet ja myytit pysyvät sitkeästi pystyssä. Niitä itse asiassa jatkuvasti vahvistetaan yliopiston sisältä käsin tapahtuvalla nuorison indoktrinaatiolla ja uusiakin huuhaa-teorioita syntyy kuin sieniä sateella.
[Näin on lausuttu Vapaa ajattelija -lehden numerossa 1/2007 ilmestyneessä Jussi K. Niemelän kirjoittamassa yhdysvaltalaisen filosofin Daniel Dennettin (1942-1924) alun perin vuonna 2006 ilmestyneen kirjan Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä (engl. Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon, suomennos julkaistiin vuonna 2007) kirja-arvostelussa Uskonto vihdoinkin luonnontieteen hampaissa.]
[Ehkä totuutta ei todellakaan ole olemassa, mutta me, jotka joudumme elämään tässä maailmassa, joudumme jossain määrin olettamaan mielemme ulkopuolella sijaitsevan maailman olemassaolon. Ja jos voimme saada siitä ainakin jonkinlaista tietoa, niin varsin todennäköisesti se on tiede, joka antaa meille todenmukaisinta sellaista. Ainakin sillä on nyt jo varsin suuret meriitit.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti