S Saksan konservatiivisen vallankumouksen kannattajista ei tullut natseja, tai jos tuli, niin huonoja sellaisia

Vaikka lukemattomista vapaajoukkojen veteraaneista tuli sittemmin natseja, samaa ei voi sanoa vallankumouksellisen konservatismin miehistä. Itse asiassa heidän kohdallaan kehitys kansallissosialistiksi näyttää olevan pikemminkin poikkeus kuin sääntö, jos unohdetaan tuo Völkisch-ideologia, jonka yhteys konservatiiviseen vallankumoukseen on muutenkin kyseenalainen. Yksi harvoista natseihin liittyneistä, alun perin konservatiivisen vallankumouksen ajattelijoihin luetuista miehistä oli juristi, oikeusfilosofi Carl Schmitt. Hänenkään puolueuransa ei loppujen lopuksi ollut järin hohdokas, sillä Schmittiä epäiltiin vääräoppisuudesta useaan otteeseen; muun muassa hänen antisemitisminsä aitous kyseenalaistettiin, mikä onkin kuvaavaa: konservatiivisen vallankumouksen miehet eivät tietenkään olleet mitään juutalaisten ystäviä, mutta he ymmärsivät ”rodun” yleensä huomattavasti henkisemmin kuin biologiseen determinismiin hurahtaneet kansallissosialistit. Ernst von Salomonilla oli juutalainen rakastajatar, jota hän onnistui suojelemaan koko sodan ajan. 

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 19.2.2024 julkaistussa Mikä Keräsen kirjoittamassa artikkelissa Vapaajoukot ja konservatiivinen vallankumous.]