Kun tsunami tapaninpäivänä 2004 pyyhkäisi yli Thaimaan länsirannikon ja yli kaksisataa tuhatta ihmistä kuoli, niin kysyttiin, missä Jumala oli silloin. Tsunami tuli eikä Jumalaa näkynyt. Kysymys nousi arvatenkin ”pelosta ja säälistä” ja oli luultavasti tarkoitettu puhdistamaan näitä tunteita. Kovin viisas se ei kuitenkaan ollut.
Tähdellisempää olisi ollut kysyä, missä Jumala oli silloin, kun ihmiset ahtautuivat Thaimaan lomakohteisiin. Unohduksissa kaiketi. Kuka nyt aurinkorannoilla Jumalaa muistaisi. Mutta tsunamin tultua oli pakko muistaa taas. Kysyjän mielessä ainakin siellä Jumala oli. Tämä olisikin varmaan oikea vastaus tehtyyn kysymykseen. Mutta kysymystä siivitti varmaankin ajatus, että Jumalan olisi pitänyt läsnäolollaan estää tsunamin kaltainen massiivinen onnettomuus. Näin se nosti esiin antiikin onnellisia loppuja kaipaavan teatteriyleisön. Teatterissa jumala saatiin estradille, vaikka katapultilla ja onnellinen loppu tsunameillekin, mutta todellisuus on toinen juttu.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 16.8.2024 julkaistussa Risto M. Miettisen kirjoittamassa tekstissä Asiaa ja esitystä eli mitä jumalanpalvelukselta voitaisiin kohtuudella odottaa.]
[Niin. Missä Jumala on silloin, kun minä juon kahvia, jonka olen itse jauhanut pavuista? Entä jos hän olisi estänyt kahvinjuontini? Olisiko se tehnyt hyvää? Jollekin asialle.]
Parkuihan itse Jumalan Poikakin isälleen:
VastaaPoista"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?!"
Vaan kohtapa hänkin muutti mielensä.
Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek perustaa "kristillisen ateisminsa" juuri tähän Uuden testamentin evankeliumin kohtaan. Hänen tulkintansa asiasta on se, että Jumalaan ei voi luottaa ja että siksi seurakunnan pitää itse hoitaa maailman asiat kuntoon.
PoistaKristillinen seurakunta syntyi sitten siitä jo varhain syntyneestä tai synnytetystä väitteestä, että Jeesus Nasaretilaisen Jumala olisi sitten kolmen päivän kuluttua herättänyt kuolleista. Sitä minä ihmettelen, että kuinka ihmeessä Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteneet ihmiset, tai hänen oppilasjoukkonsa sisäpiiri, ryhtyivät koko konkkaronkka uskomaan tämän väitteen olevan totta.
Apostoli Paavali (juutalaiselta nimeltään Saul ja roomalaiselta nimeltään Paulus), joka oli alkukirkon merkittävin lähetystyöntekijä, kohosi myöskin sen merkittävimmäksi teologiksi luultavasti sen ansiosta, että hän ei ollut tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti.
Joku sanoi, että sodan etulinjalla toiset tulee uskoon ja toiset menettää sen. Niin älytöntä se on.
VastaaPoistaNo yksi wanha kaverini on ollut kolmeen otteeseen rauhanturvatehtävissä. Hän on sanonut, että siellä joko tulee uskoon tai alkoholisoituu.
PoistaNatsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha holokausti on siitä jännä tragediatyyppi myös, että vaikka monesta juutalaisesta tuntui sen vuoksi suurin piirtein siltä, että Jumala on tullut hulluksi, tai että Jumalaa ei edes ole olemassa, niin toisilla kuitenkin usko syntyi taikka ennestään jo ollut usko vahvistui.
Periaatteessa juutalainen, ja islamilainenkin maailmankuva, kannattaa ajatusta, että Jumala vaikuttaa niin onnen kuin onnettomuuden. Jumala on siis ikään kuin hyvän ja pahan tuolla puolen. Tavallaan kristinuskon opetus siitä, että Jumala rakastaa luotujaan, että Jumala on rakkaus, on minusta naurettava. C. G. Jung oli nimittänyt Jumalan rakkautta ylipainottavaa asennetta lampaansaparoksi.