Analyysin sijaan intersektionaaliset tutkijat suurentelevat tai oikeammin kaupittelevat ongelmia. He liittävät yhteen useita etäisesti toisiinsa liittyviä seikkoja, jolloin ongelmat saadaan näyttämään ylivoimaisilta ja mahdollisimman pelottavilta. Mutta miksi intersektionaalisuuden harjoittajat näin toimivat? Oma veikkaukseni on, että se johtuu suuntauksen marxistisutopistisesta taustavireestä: kaikenlainen ongelmien paisuttelu mahdollistaa vaatimukset vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.
[Näin oli lausuttu Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 8.7.2024 julkaistussa merkinnässä Tieteen puolesta politikoivaa pseudoparadigmaa vastaan, joka oli alun perin julkaistu Särö 53–54 -kirjallisuuslehdessä kirja-arvosteluna Ari Helon teoksesta Intersektionaalista vai ”valkoista” ylivaltaa? – Syrjäytymiskeskustelun vääristymät Suomessa ja Yhdysvalloissa.]
[Minun itseni on vaikea ymmärtää, miksi länsimaissa on ihmisiä, jotka haluavat tuhota yhteiskunnan.]
Noinhan se on. Tavoittelevat marxsismia yhteiskuntaan vasemmistofeminismin avulla ja hyväksikäyttämällä sitä.
VastaaPoistaLänsimaissa on ihmisiä, jotka haluavat tuhota länsimaisen yhteiskunnan koska he haluavat tuoda sen tilalle Utopian, jossa kaikki on ihanaa ja toimii ihanasti.
VastaaPoistaKun heiltä kysytään miksei se heidän utopia-oppinsa ole koskaan toiminut siellä missä sitä on käytäntöön sovellettu kuten parast'aikaa Pohjois-Koreassa ja Venezuelassa, on vastaus etteihän se olekaan meidän Oikeaa Oppiamme!
Se Oikea Oppi toimisi ihanasti ja olisi ihanaa, kun se tuotaisiin tänne Länteen!
Se puolestaan vaatii alas lyödä koko Vanha Maailma, ja Voitto silloin heidän on!
Thomas Moren (1478-1535) ikivihreässä fantasiaromaanissa Utopia vuodelta 1516 kuvattu ihanneyhteiskunta on sen sijaan suhteellisen toimivanoloinen, mielestäni.
VastaaPoista