Väitöksen mukaan naisten kohtaama kielteisyys on seurausta patriarkaalisten ja kapitalististen normien sisäistämisestä. Tätä voidaan pitää väitöstyön yhtenä päälöydöksenä. Miten näin vahvaan ja poliittisesti värittyneeseen väitteeseen on päädytty? On väitöstyön, sen tarkastajien ja koko tiedeyhteisön kannalta raskauttavaa, että tämä ei käy työstä ilmi. On kuin päätelmä olisi tehty täysin teorialähtöisesti ja jo ennen tutkimuksen aloittamista.
Teoria sisäistetyistä patriarkaaliskapitalistisista normeista on itsessään vanha. Sen tunnetuimpia edustajia on marxilainen sosiologi Herbert Marcuse (1898–1979), joka esitti jo 1900-luvun alkupuolella, että kapitalismi saa ihmiset sisäistämään vieraat tarpeet ja tyydytykset omikseen. Marcusen mukaan ”yksilö omaehtoisesti luo uudelleen tarpeet, jotka hänet on pakotettu omaksumaan”. [4] Myös ajattelu itsessään on Marcusen mielestä alistettu porvarilliskapitalististeknokraattiselle järjestelmälle (jopa siinä määrin, että yhteiskuntakritiikin esittäminen on hänen mukaansa tullut mahdottomaksi).
Teoria on edelleen suosittu. Helsingin Sanomat (18.3.2022) lainaa kirjailija Jia Tolentinoa: ”Naisiin kohdistettu jatkuva paine trimmata itsestään täydellisempää versiota on yhteiskunnan tapa kesyttää naisten voimaa.” Sama kirjailija kertoo nuorempana treenanneensa itsestään ”kapitalistisen ja patriarkaalisen yhteiskunnan ihannenaista”.
Marcusen ja myöhempien aikojen marcuselaisten hypoteesi kapitalistisen ajattelumaailman sisäistämisestä on siinä mielessä perusteltu, että ihminen on käyttäytymisnormeja sisäistävä laji. Hypoteesi on kuitenkin keskeneräinen, epäempiirinen ja lähes kehämäinen. Se myös edellyttää joukon lisäselityksiä. Miksi esimerkiksi Marcuse ja Åberg eivät itse sisäistäneet kapitalistisia normeja? Jos kapitalistista ja patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä ylläpitävä koneisto on niin tehokas kuin Marcuse ja Åberg esittävät, miten jotkut ovat voineet tältä kapitalistispatriarkaaliselta manipuloinnilta ja valvonnalta välttyä? [5] Tai miksi iso osa niistäkin, jotka tuntevat Marcusen teorian, näyttää sisäistäneen kyseiset normit?
Sama kysymys tulee esittää ulkonäöstä ja koristautumisesta. Miksi kaikki naiset eivät mukaudu koristautumisodotuksiin? Odotustenhan piti olla kaikkialle tunkevia ja vahvasti normatiivisia. Nyt väitöksessä todetaan vain ristiriitaisesti, että koristautuminen voi samaan aikaan sekä voimaannuttaa yksilöä että vahvistaa sortavaa ja hegemonista vanhoillisuutta:
...engaging in beauty practices can also be empowering to some people, while simultaneously reinforcing oppressive hegemonic ideals and thus sustaining and reproducing the traditional social order.
Se, että hypoteesi kapitalististen kauneusnormien sisäistämisestä selittää tällä tavoin sekä voimaantumiset että vanhoillisuudet, tarkoittaa käytännössä, ettei se selitä mitään. Åbergin väitteet jäävät taianomaisesti leijailemaan; ne kenties antavat herätteitä johonkin, muttei ole selvää mihin.
[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 28.4.2022 julkaistussa merkinnässä Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti