Entisestä kotimaastaan Saudi-Arabiasta
Rizvi kertoo, miten hallinnon kritisointi voi johtaa vankeuteen tai jopa
kuolemaan. Medioissa on yksinkertaisesti mahdoton käydä vapaamielistä
keskustelua. Rizvin mukaan on kuitenkin yksi paikka, jossa ihmiset
voivat olla avoimempia: moskeija.
Arabidiktaattoreille
tämä paradoksaalinen järjestely on sopinut. He ovat rohkaisseet
perjantaisaarnojen jälkeisiä ”avoimia” keskusteluita juuri sen verran,
että (mies)väestö on saanut osallistumisen kokemuksia. Mutta kun kaikki
yksilöiden ja perheiden huolet ja turhautumiset on kanavoitu samaan
paikkaan, Allahu Akbarin alaisuuteen, hallinto on samalla kyennyt
kontrolloimaan kansalaisiaan. Näin on esimerkiksi ylläpidetty
ulkoryhmiin kohdistuvaa vihamielisyyttä. Rizvikin kuvailee
henkeäsalpaavaa kauhistumistaan, kun hän tajusi ensi kertaa jutelleensa
hänelle pahuutta edustaneen juutalaisen kanssa.
Moskeijan
yhteiskunnallinen asema on johtanut myös siihen, että hallintoa
vastustava oppositio on muodostunut lähinnä uskonnollisista
ryhmittymistä. Erityisesti islamistit ovat aktiivisesti pyrkineet
täyttämään valtatyhjiötä, joka on syntynyt diktaattorin heikentymisestä.
Rizvi jatkaa:
Niissä osissa muslimimaailmaa, joissa kasvoin, uskonto on enemmän kuin uskomusjärjestelmä. Se on läheisesti kietoutunut ihmisten kaikkiin elämänalueisiin. Se on keskeinen perusta, jolle perhe, yhteisö ja moraali rakentuvat. Ja kenties merkittävintä on uskonnon sulautuminen yhteen yksilön identiteetin kanssa.
[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 22.6.2022 julkaistussa merkinnässä Muslimin matka uskosta järkeen.]
[PS. Edesmenneessä Itä-Saksassa muuten oppositio melko lailla oli etsiytynyt kirkon suojiin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti