Harkinta on tärkeää uskonnollisuuden valjastamisessa poliittiseen käyttöön. Synkkä ajatus uskonsotureista pyhässä sodassa vääräuskoisia vastaan unohtaa perusasian jonka mukaan hedelmistään puu tunnetaan. Asioita ei pidä punnita sen mukaan, miten oikeassa tuntee olevansa vaan seurausten perusteella. Jos tuloksena on suhteetonta epäoikeudenmukaisuutta, pimeyttä, kuolemaa ja tuhoa, sota ei voi olla pyhä, eivätkä soturit oikeamielisiä. Poliittisen uskonnon tavasta valjastaa pyhyys tuhon välineeksi on jotain varsin demonista, saatanallista. Kun puhutaan uskonnollisuudesta politiikassa, sudet usein pyrkivät pukeutumaan lampaitten vaatteisiin.
[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 29.10.2022 julkaistussa Mika Aaltolan kirjoittamassa kolumnissa Uskonto ja demonit palasivat ulkopolitiikkaan.]
[PS. Otsikkoni on siteeraus Jeesus Nasaretilaiselta, joka peruskristinuskossa on pyhä hahmo. Minun kannaltani kyseessä on kuitenkin vain antiikin ajan eräänlainen suurmies.]
Yeshua bar-Yoshef oli oikeastaan juutalainen uskonpuhdistaja, joka yritettiin hiljentää teloituttamalla hänet roomalaisilla väärin perustein.
VastaaPoistaSen sijaan siitä versoikin uusi uskonto.
Olisikohan maailma miten erilainen, jos Yeshua olisikin onnistunut tavoitteessaan?
Niinpä.
Poista...Joka tapauksessa kaikki pahantekijät, tai ainakin melkein kaikki heistä, uskovat pahaa tehdessään tekevänsä hyvää.