Kansalaiskritiikin kohteena ei ollut tiede vaan pseudotiede – eli huoli siitä, että yliopistot, Suomen Akatemia ja muut tieteellistä toimintaa tukevat organisaatiot haaskaavat resursseja intellektuaaliseen puuhasteluun, joka on lähtökohtaisesti kykenemätön tuottamaan tieteellisesti arvokasta tietoa. Oikea tai väärä, tämä argumentti ei ole tutkimusvastainen, vaan pikemminkin tiedemyönteinen. Onhan selvää, että jos tieteelle korvamerkittyjä euroja ei haaskata pseudotieteeseen, tällöin jää enemmän rahaa järkevän tutkimuksen tukemiseen.
Yksittäisiin tutkijoihin kohdistuvaa häirintää ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta oliko tästä tosiasiassa edes kysymys? Jos kansalaiset haluavat kyseenalaistaa Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä, toki heillä on oikeus – jopa velvollisuus – antaa konkreettisia esimerkkejä kyseenalaisista hankkeista. Tätä on mahdotonta tehdä nostamatta esiin, ainakin epäsuorasti, yksittäisiä tutkijoita tällaisten hankkeiden takana.
[Näin oli lausuttu Verkkouutisissa 8.9.2022 julkaistussa Jukka Savolaisen kirjoittamassa katsauksessa Vääryystutkijoiden höpötiedettä saa pilkata. Savolainen on sosiologian ja kriminologian professori Wayne State -yliopistossa Yhdysvalloissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti