Osa-alueita eri pöydille ovat ainakin tiedustelutieto, puolustusmateriaali – käsittäen niin asehankintoja kuin muutakin materiaalia sekä huoltovarmuus ja kauppapolitiikka. Useiden eri viikonlopun aikana käymieni keskustelujen perusteella tiedustelupöytä on näistä selvästi tärkein ja myös vastaus kysymykseen, mitä annettavaa meillä on Yhdysvalloille.
Suomalaisilla on sekä havaintoaineistoa, jota ei Natolla ja USA:lla ole, että kykyä analysoida yhdistämällä erilaisia tiedonpalasia toisiinsa. Kun kummankin puolen data, analysointimenetelmät ja osaajat tuodaan yhteen, niin Suomen kuin lännenkin kyky lukea, mitä Venäjällä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa, kohenee entisestään.
Ja niille, jotka ovat suomalaiskansallisessa itsepiehtaroinnissa kiiruhtaneet tuomitsemaan suomalaisen Venäjä-osaamisen olemattoman heikoksi, kannattaa kertoa terveisiä amerikkalaiselta tiedusteluväeltä, jotka arvostavat suuresti mahdollisuutta päästä lähempiin tekemisiin suomalaisen siviili- ja sotilastiedustelun kanssa. Ei ole myöskään sattumaa, että Niinistö tapasi Washingtonissa Joe Bidenin lisäksi myös CIA:n pääjohtajan Bill Burnsin.
Tätä vauhtia seuraavassa Mission Impossible-, Jack Ryan- tai James Bond -elokuvassa käsikirjoittajien on jo oman uskottavuutensakin vuoksi vilautettava muutamaa suomalaisagenttia siellä, missä vastapuolen juonia puretaan auki.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 7.3.2022 julkaistussa markus Leikolan kirjoittamassa artikkelissa Suomi lähentyi Yhdysvaltoja ja astui Naton ja Ei-Naton väliselle kolmannelle tielle – Mitä Yhdysvallat tästä hyötyy?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti