Lakaistessaan lentokonehallin lattioita syksyllä 1942 Katajainen mietti mahdollisuuksiaan. Ensi hän ajatteli karkaavansa takaisin rintamalle ja vanhaan yksikköönsä, mutta luopui pian aikeesta.
Sitten Katajainen keksi lähettää kirjeen lentueensa päällikölle, Jorma Karhuselle. Siinä Katajainen anoi Karhusta auttamaan ”todellisessa hädässä” ja vaikuttamaan siihen, että hänet siirrettäisiin takaisin Lentolaivue 24:ään. Katajainen kirjoitti Karhuselle:
Uskoisin laivueenkomentajan voivan tehdä jotakin hyväkseni. Enhän ole tehnyt muuta kuin ilmaissut sisimmän haluni palvella hävittäjälentäjänä ja taistella tämän maan puolesta. Jos se on rikos – en enää käsitä mitään.
Katajainen pääsi eri vaiheiden jälkeen takaisin hävittäjälaivueeseen vasta 9. huhtikuuta 1943.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 4.6.2022 julkaistussa Tuomo Väliahon kirjoittamassa artikkelissa ”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti