Runoilija ja indiemuusikko Anton Polunin (s. 1985) kasvoi venäjänkielisessä perheessä ja kirjoitti pitkään kahdella kielellä. Vuoden ajan hän on kuitenkin kirjoittanut runoja vain ukrainaksi.
”Ennen ajattelin, ettei kieli ole valittavissa, vaan jos osaa kieltä, alkaa väkisinkin ilmaista sillä. Sota on kuitenkin tahrannut kaiken Venäjään liittyvän. Kun kirjoitan ukrainaksi, osoitan sanani ukrainalaisille ihmisille Ukrainassa. En ymmärrä, miksi kirjoittaisin runoutta venäläisille Venäjällä, jonka kanssa olemme sodassa.”
Kuukausi sitten Polunin julkaisi runoteoksen Totaalinen sota, jonka hän kirjoitti ”täynnä raivoa” venäläisten joukkojen ollessa viiden kilometrin päässä hänen kotoaan.
Hänen mukaansa cancel-kulttuurille on oltava perusteltu syy, kuten esimerkiksi vähemmistöjen suojelu. Toisen maailmansodan jälkeen ei ollut soveliasta lukea saksalaisia kirjailijoita. Samoin on nyt venäläisen kulttuurin kanssa.
”Kun sota syttyi, koetin lukea uudestaan venäläisiä tekstejä nähdäkseni miten se sujuu. Se oli kauheaa. Jokin, mitä olin rakastanut, kirjaimellisesti haisi. Ei siksi, että se olisi ollut huonosti kirjoitettu, vaan siksi että se yhdistyy nyt joukkomurhiin, kidutukseen ja raiskauksiin.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 29.8.2022 julkaistussa Jussi Konttisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Näin Kiova pyyhkii venäläisyyttä pois kaupungista.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti