Uskonnon suhdetta ennakkoluuloihin on tutkittu Yhdysvalloissa jo 1940-luvulta lähtien. Tutkimuskohteina ovat olleet lähinnä valkoihoiset kristityt. Tutkimuksia tarkastellessa on hyvä huomata, että sosiaalipsykologit puhuvat ennakkoluuloista usein myös suvaitsemattomuutena (intolerance), vaikka tarkalleen ottaen kyse onkin eri asioista.
Batson (1993; 2013) kuvailee tutkimushistoriaa seuraavasti. Aluksi tutkimukset viittasivat siihen, että uskonnollinen aktiivisuus (kuten kirkossa käyminen) korreloi muun muassa rasismin, etnosentrismin sekä antisemitismin kanssa. Vuosien 1940 ja 1975 välillä tehdyt tutkimukset antoivat selvän tuloksen: Valkoisten, keskiluokkaisten amerikkalaisten kristittyjen kohdalla uskonto ei ole yhteydessä suurempaan suvaitsevaisuuteen, vaan suurempaan suvaitsemattomuuteen, ennakkoluuloihin ja kiihkoiluun.
Gordon Allport näki ison ongelman tutkimusmetodissa. Kaikki uskovaiset niputettiin yhdeksi harmaaksi joukoksi. Allport itse määrittelikin kaksi erilaista uskonnollista orientaatiota: sisäisen (intrinsic) ja ulkoisen (extrinsic) uskonnollisuuden. Sisäisesti uskonnolliset olivat niitä, jotka kyselyissä olivat samaa mieltä väittämistä kuten ”yritän kovasti tuoda uskontoni kaikille elämäni osa-alueille” ja ”uskonnolliset uskomukseni oikeastaan määrittävät koko elämänasenteeni”.
Allport arveli, että tällaiset ”tosiuskovat” olisivat sisäistäneet lähimmäisenrakkauden periaatteen. Ulkoisesti uskonnolliset sen sijaan kävivät kirkossa esimerkiksi sosiaalisista syistä. Usko tai Jumala ei heille ollut päämäärä itsessään, vaikka näillä olikin välinearvoa. Allport arveli, että juuri tällaiset tapakristityt olivat ennakkoluuloisia.
Ennustus osoittautui oikeaksi. Vuosien 1949 ja 1977 välillä tehdyt tutkimukset osoittivat toisenlaiseen päätelmään: Ulkoisesti uskonnollisten suvaitsemattomuus ja ennakkoluuloisuus on voimakasta, mutta sisäisesti uskonnollisten suhteellisen matalaa.
Batson kuitenkin suhtautui epäilevästi tuloksiin sisäisesti uskonnollisten suvaitsevaisuudesta. Hän huomautti, että tulokset perustuivat enimmäkseen kyselyihin, joiden tarkoitusperää ei ollut vaikea arvata (Batsonin mukaan ne kysyivät melkeinpä suoraan ”oletko uskonnollinen fanaatikko?”). Hän väitti, että kristityt haluavat esittää itsensä ja uskontonsa positiivisessa valossa, ja koska kristinusko kieltää rasismin, he haluavat antaa itsestään todellisuutta suvaitsevaisemman kuvan.
Myöhemmän, myös ennakkoluuloisen käyttäytymisen tarkkailuun perustuvan tutkimuksen valossa näyttää kuitenkin siltä, että sisäisellä uskonnollisuudella todella on ainakin lievä negatiivinen yhteys nimenomaan etnisiin ennakkoluuloihin. Toisin sanoen tällaiset ”tosiuskovat” ovat keskimäärin hyväksyvämpiä etnisiä vähemmistöjä kohtaan kuin muut ihmiset. Sama suvaitsevaisuus ei kuitenkaan näytä koskevan esimerkiksi suhtautumista homoseksuaaleihin.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 17.6.2020 julkaistussa Lari Launosen kirjoittamassa artikkelissa Usko ja ennakkoluulo – ovatko kristityt enemmän tai vähemmän rasisteja kuin muut?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti