Pääsääntöisesti Nurmi haluaa piirtää Halla-ahosta luvan luihuna, kellarissaan lymyilevänä kissansilittelijänä, joka suoltaa tietokoneensa ääressä misantrooppista kuonaa eetteriin. Kirjassa mainitaan ohimennen Halla-ahon poikkeuksellinen eläinrakkaus, homomyönteisyys ja nuoruuden vihertävä kausi, mutta mitään niistä teemoista ei pohdita sen syvällisemmin. Ehkä ne eivät sovi siihen kaapuun, jonka kirjoittaja haluaa hänen päälleen ripustaa. Kiintoisaa on myös, että yhdessä sitaatissa (s. 141) Halla-aho haluaa suorasanaisesti ajaa rikolliset ja natsit ulos perussuomalaisista. Olisiko peruspomossa kenties sittenkin joitain syvällisempiäkin ulottuvuuksia?
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 25.10.2020 julkaistussa kirjailija ja kääntäjä Tero Tähtisen kirjoittamassa artikkelissa Pitkätukkasivarista kansallismielisten Mestariksi, jossa hän käsittelee Lauri Nurmen epävirallista Jussi Halla-ahon elämäkertaa. Halla-ahohan on nykyään Perussuomalaisten puheenjohtaja.]
[PS. Itse aikoinaan tapasin sanoa Halla-ahosta, että hän on tohtori Viha, todellinen Pimeyden ruhtinas, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä "Mestari" ja joka tekee synkässä Eiran kellarilaboratoriossaan kokeita maahanmuuttajilla. Mutta sitten eräs tuttuni sanoi, että Perussuomalaisten jäsenenä minun ei ehkä kannattaisi käyttää puolueeni puheenjohtajasta tällaista kieltä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti