Itsenäisen maan etuihin kuului myös se, että suomalaispataljoonan asioita oli mahdollista hoitaa Suomen Berliinin sotilasasiamiehen kautta. Millään toisella vapaaehtoisjoukolla ei vastaavaa mahdollisuutta ollut. Samoihin etuihin kuului myös suomalaispataljoonan koulutusta ja rintamapalvelusta seurannut suomalainen yhdysupseeri. Suomalaiset käyttivät tätä mahdollisuutta hyväkseen nimittämällä virkaan upseerinarvon omaavia pappismiehiä. Tällä tavalla suomalaisilla oli varsin pakanallisessa Waffen-SS-järjestössä ainoana joukko-osastona rintamalla pitkiä aikoja oma kenttäpappi.
[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 30.12.2013 julkaistussa Eero Kuparisen kirjoittamassa katsauksessa SS-kypärän alla – me ja muut, jossa kirjoittaja käsittelee historioitsija Mauno Jokipiin monografiaa Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet. Waffen-SS:n suomalaispataljoona vertailtavana.]
[PS. Mielestäni tässä on kirjoittajalla pieni epätarkkuus. Luulisin, että SS:n Balkanilta kootulla muslimiyksiköllä oli myös omat mullahinsa.]
Balkanilta koottiin kaksikin muslimidivisioonaa ("Handschar" bosniakeista ja "Skanderbeg" albaaneista) ja kolmatta ("Kama", bosnialainen kakkonen) yritettiin, mutta vapaaehtoisuus loppui keksen.
VastaaPoistaKaikilla näillä oli tietäkseni imaamit ja mullahit.
Mutta eihän niiden tapauksessa kyse ollutkaan kenttäpapeista. Tai oli, mutta termi "pappi" haluttaneen ymmärretään tekstissä pelkästään kristillisiksi papeiksi.