Pähkähullu ideologia ja pienen eliitin etujen valvonta oli DDR:ssä jo pitkään ja paljon ennen lopullista romahdusta ollut jyrkässä ristiriidassa talouden karujen totuuksien kanssa. Kommunistinen järjestelmä ei yksinkertaisesti enää pystynyt tuottamaan niitä pääomia, joita järjestelmän ylläpitämiseksi olisi tarvittu.
Antti Rinteen ajatuksen juoksua vapaasti lainaten rahaa ei Itä-Saksassa enää pystytty irrottamaan mistään niin, ettei se olisi ollut jostain tai joltain pois. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut.
Jo 1980-luvun loppupuolella Saksan demokraattinen tasavalta oli selvitystilassa. Loppumetreillä se pysyi käytännössä pystyssä vain laittoman ihmis-, myrkky- ja asekaupan avulla, joka toi länsivaluuttoja ja jota pyöritti DDR:n ylimpään johtoon kuulunut Alexander Schalk-Golodkowski.
Loppumetreilläkään Erich Honeckerin johtaman mahtipuolue SED:n keskuskomitea ei kuitenkaan suostunut myöntämään, että totuus oli karuakin karumpi. Että työläisten ja talonpoikien valtio oli auttamatta vararikossa.
– Ideologia, joka ei tosiasioita kestä, on ennen pitkää tuhoutuva, kirjoittaa kokenut ja monissa liemissä keitetty kollega Yrjö Rautio Helsingin Sanomissa.
[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 8.9.2019 julkaistussa Tapio Nurmisen kirjoittamassa kommenttipuheenvuorossa Karuja totuuksia politiikassa väistelevien olisi hyvä muistaa, että DDR meni konkurssiin koska totuus unohdettiin.]
[PS. Tosiaan, siis noin tasan 30 vuotta sitten Saksan "demokraattisen" tasavallan pystyttämä Berliinin muuri murtui. Muuri oli estänyt koulutettujen ja muidenkin paon länteen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti