sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

S Me elämme hulluuden aikakautta

Tämä klassikkokuva on nykyään aivan liian usein tarkin tapa kuvata yhteiskunnallista meininkiä. Suurin piirtein aina, kun avaa lehden, siellä on jotain hulluutta tyyliin, että ISIS-vaimot on palautettava Suomeen tai joku koomikko on huolissaan siitä, että hänen pienellä tyttärellään on menossa prinsessakausi.

Me elämme hulluuden aikakautta. Muinaisilla hinduilla oli erinomainen termi kuvaamaan tätä: Kali Yuga - kuoleman aikakausi.

"Pimeyden aikakautena maailman johtajista tulee vaarallisia ja verotus muuttuu epäoikeudenmukaiseksi. Päättäjät eivät enää koe luontoa ja ihmisten roolia siinä tärkeäksi. Väärät ihmiset pääsevät valtaan. Valtakunnallisia protesteja pyritään välttämään muutoksien estämiseksi. Täysin motiiviton murhanhimo ja murhat lisääntyvät. Himon osoittamisesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävää. Ihmiset eivät enää ole järjen ohjattavissa, vaan näennäisen älykkyyden sokaisemia, eivätkä näe enää viisauden tarpeellisuutta. Stereotyypit ja kulttuuriarvot ovat nousseet elämän prioriteeteiksi."

Monella tavalla tämä postmoderni hulluus, jossa me elämme, on eurooppalaisen ihmisen Kali Yuga - viimeinen aikakausi ikuisessa kuoleman ja uudelleensyntymän kierrossa. Eurooppalainen ihminen on unohtanut, mitä on arvostaa itseään. Pinnallisesti ihminen arvostaa itseään näennäisen individualismin nostaessa päätään, mutta samaan aikaan kulttuuri kokee itsensä heikoksi ja moittii itseään. Olemme liian etuoikeutettuja, liian uhreja, liian hyviä ja liian valkoisia. Siksi meidän tulee tuhoutua.

Jotta kulttuuri voi elää, sen on oltava sekä ylpeä että nöyrä. Jos se ei ole ylpeä itsestään ja usko omaan voimaansa, silloin jokin sitä viriilimpi kulttuuri tulee sen tilalle. Jos kulttuuri ei ole nöyrä, silloin se ei ole edes kulttuuria, vaan lähinnä barbariaa ja eläimellisyyttä. Jos kulttuuri menettää kumman tahansa noista peruspilareista, se tulee kuolemaan.

Länsimaisessa kulttuurissa ylpeys on kuolemassa ja länsimainen ihminen on tappanut omat jumalansa. Tämä kulttuurillinen itsemurha on se, joka ajaa meitä Kali Yugaan. Joko selviämme tästä kaaoksesta ja tulemme pois entistä vahvempina tai sitten häivymme historiaan hämärään kuten sanoinkuvaamattoman monet ennen meitä.

[Jiri Keronen Facebookissa 5.7.2019]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti