Itä-Saksa oli perseestä, hyvät ihmiset. Se hajotti perheitä ja otti lapset huostaan, kun vanhemmat huomauttivat, että Itä-Saksa ei noudattanut YK-sopimuksia, joissa oli mukana. Se rakensi jumalauta muurin keskelle modernia suurkaupunkia estääkseen omia kansalaisiaan lähtemästä. Se piti ihmisiä omaisuutenaan. Se vangitsi ja kidutti toisinajattelijoita. Itä-Saksan rajavartijat murhasivat arviolta tuhat omaa kansalaistaan, jotka pyrkivät jättämään mokoman paskamaan, missä heidän myötäsyntyinen vapautensa ei ollut tervetullut. Ne tekivät hitto vie rumia autoja tinapaperista! Itä-Saksa oli syvältä, se oli traaginen virhe ja epäoikeudenmukaisuuden monumentti, joka oli olemassa vain siksi, ettei Eisenhower pitänyt armeijoineen enempää kiirettä.
Monet ostalgikot kiinnittävät huomiota siihen, että Itä-Saksassa ihmisistä välitettiin. Tämä on tietysti totta. Ihmisistä välitettiin niin paljon, että kaikki heidän sanomisensakin piti saada valtiollisen turvallisuuspoliisin tietoon. Urkkijoita värvättiin puolipakolla ja täyspakolla kaikkialta. Kansalaisten mielipiteille annettiin niin suuri painoarvo, että väärien näkemysten katsottiin horjuttavan koko valtion perustaa. Sellaisista menetti työnsä, vähäisen henkilökohtaisen vapautensa ja sen kuuluisan sosiaaliturvansa. Ihmisistä välitettiin niin paljon, että oli parempi tappaa heidät kuin antaa paeta länteen. Haistakaa Itä-Paska, välittämisen irvikuvasta lässyttävät aivokuolleet mulkerot.
[Näin oli lausuttu 3.10.2010 Napoleonin kompleksit -blogin merkinnässä Ostalgia ja muuta Itä-Paskaa, joka käsittelee joidenkin entistä Itä-Saksaa eli DDR:ää kohtaan tuntemaa nostalgiaa.]
[PS Itä Saksan virallinen nimi oli Saksan
demokraattinen tasavalta, alkukielellä Deutsche Demokratische Republik,
koska se ei ollut demokraattinen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti