Yleisellä tasolla britit sitoutuivat niin sanottuihin oikeutetun sodan periaatteisiin: sota on oikeutettu vain, jos sitä käydään oikeudenmukaisesta syystä ja viimeisenä keinona sekä siten että sotatoimia ei kohdisteta siviileihin eikä sodassa sovelleta suhteettomia voimakeinoja. Vaikka periaatteet ovat hyvät, yksikään ihmiskulttuuri ei ole koskaan kyennyt soveltamaan niitä täydellisesti.
Biggar arvioi kuusi pahimpana pidettyä brittien käymää siirtomaasotaa ja arvioi niitä oikeutetun sodan näkökulmasta. Ensimmäistä oopiumisotaa Biggar pitää täysin oikeuttamattomana, mutta toista buurisotaa ja Beninin sotaa oikeutettuina. Kolmessa tapauksessa britit syyllistyivät suhteettomaan voimankäyttöön (Intian kapina, Amritsar ja Kenian kansannousu). Ensimmäisessä buurisodassa britit syyllistyivät ilmeiseen piittaamattomuuteen, mikä johti tarpeettomiin kuolemiin. Puhtaita papereita britit siis eivät Biggarilta saa, mutta samalla hän muistuttaa, että kaikki nämä kaikki tapaukset synnyttivät vastareaktion ja pyrkimyksiä toimia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Näin olleen väärinkäytökset eivät olleet rakenteellisia, vaan pikemminkin traagisia. Lisäksi väkivaltaisimmillaan britti-imperiumi oli suhteessa Saksaan ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Vuosina 1940-41 britti-imperiumi oli Kreikan lisäksi ainut maa, joka taisteli natseja vastaan. Brittiarmeijassa taisteli myös paljon afrikkalaisia, joita ainakin osin motivoi Hitlerin avoimen rasistinen luonnehdinta maanosan asukkaista: ”on rikollista hulluutta opettaa olentoa, joka on vain puoli-apina.” Armeijaan värvääminen ei tosin sujunut siihen tapaan, jota nykyään pidettäisiin hyväksyttävänä. Heimopäälliköt monissa tapauksessa suvereenisti päättivät ketkä sotaan lähetettiin. Joitakin vuosina sitten Iso-Britanniassa heräsi pahennus koskien afrikkalaisten sankarihautojen vähyyttä, minkä tulkittiin syrjivän siirtomaiden sankarivainajia. Yksi syy tähän oli kuitenkin paikallisten tapojen seuraaminen; kaikissa kulttuureissa ei tunneta länsimaista tapaa haudata ja pystyttää muistomerkkejä.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-verkkolehdessä 24.1.2024 julkaistussa Olli-Pekka Vainion kirjoittamassa artikkelissa Kolonialismin monet kasvot, jossa käsitellään Oxfordin yliopiston moraali- ja pastoraaliteologian professorin Nigel Biggarin suurteosta Colonialism: A Moral Reckoning.]