S Ongelmana ovat kreationistit

[...] Sanotaan näin, että uskonnottomien ihmisten yhteiskunnallisesta ja juridisesta asemasta käyty väittely on värittänyt koko nuoruuteni ja aikuisikäni. Tietämys siitä, että osa minusta on jatkuvasti kytevässä julkisessa debatissa, on varmasti tehnyt minusta tietoisemman uskonnottomuudestani. Joka on sitten aikojen mittaan vaihdellut ateismista agnostismiin ja ties mihin. Mutta metafysiikalla ei ole väliä, koska ongelmana ovat ihmiset ja sanotaanko ”sosiologisia”. Joku sanoo että vihaan Jumalaa. Hän on minulle suhteellisen yhdentekevä. Ei ole lainannut minulta koskaan mitään eikä vittuillut päin naamaa. Kaunani kohde löytyy kristityistä ja heidän tekemitään teoista. Tähän liittyvä ilmapiiri on ”suhteellisen ilmiselvä”. Siitä esimerkiksi voisi ottaa vaikka suomalaisen kreationismia koskevan väitöskirjan, Petteri Niemisen ”A Unified Theory of Creationism – Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine” (2015). Jossa näkökulmaa oli pakko laajentaa siten että ideologiaa tarkastellessa huomioidaan ilkeät strategiat.

[Näin oli lausunut eräs hyvä nettituttuni yhdessä blogeistaan 1.9.2021 julkaisemassaan merkinnässä Kristillinen kulttuuri ; Pystyyn kuolevaa kansanperinnettä?.]

[PS. Kreationismi on sellainen luomisuskon muoto, jonka mukaan jokin vahva entiteetti on luonut eliöt kunkin lajinsa tai muun lisääntymiskategorian mukaan erikseen. Kreationismiin liittyy sekin, että aikoinaan Yhdysvalloissa, kun maassa ei julkisissa kouluissa saa opettaa mitenkään tunnustuksellisesti uskontoa, niin eräät kreationistit loivat ikään kuin salonkikelpoisemman version kreationismista nimeltään Intelligent Design (suomeksi "Älykäs suunnitelma").]