Hitler suhtautui torjuvasti kaikkeen, mikä ei ollut järjen avulla käsitettävää. Hänen käsityksensä mukaan elämä päättyi kuolemaan, ja hän nimitti kaikkea puhetta senjälkeisestä elämästä hullutukseksi. Olen usein kysynyt itseltäni, kenen hän sitten ajatteli kutsuneen suorittamaan tehtäväänsä maan päällä. En ole myöskään käsittänyt, miksi hän aina lopetti puheensa vetoamalla jumalalliseen kaitselmukseen. Luulen hänen tehneen niin vain voittaakseen kristillismielisten myötätunnon. Tässäkin hän näytteli inhottavaa komediaa.
Heti kun keskustelu kääntyi uskonnolliseen elämään, käytti hän kaksimielisiä, kristinuskoa vastaan suunnattuja lausuntoja, jonka opin hän hyvin kyynillisesti torjui. Vakaumuksensa hän esitti usein toistetussa lausunnossa: "Kristinusko on johdattanut maailman 2000 vuotta taaksepäin sen luonnollisesta kehityksestä. Ihmiskuntaa on käytetty mitä häpeällisimmin väärin. Ajatus tämänjälkeisestä elämästä vieroittaa ihmisen maallisesta todellisuudesta ja tekee hänet uskottomaksi niille velvollisuuksille, jotka hän on syntymässään saanut."
Ristiriitaisesti tämän kanssa hän avoimesti ihaili nunnia ja järjestösisaria, jotka toimivat sairaalahenkilökuntana. Hän ylisti heitä aina: "Kun he ovat vapaat kaikista maallisista siteistä, uhrautuvat he yksinomaan, epäitsekkäästi ja hartaasti sairaiden hyväksi. Ei ole parempaa ja huomaavaisempaa sairaanhoitajatarta kuin nunna."
[Näin oli lausuttu Albert Zollerin toimittamassa Christa Schroederin muistelmateoksessa Hitlerin yksityissihteeri kertoo (Gummerus, v. 2005) sivuilla 159-160.]
No jaa, toisaalta aina kun tuli puhe henkilökohtaisesta uskonnosta Hitler sanoi olevansa katolilainen.
VastaaPoistaNiinikään hän halveksi avoimesti Himmlerin ja Rosenbergin pyrkimyksiä elvyttää muinaisgermaanista pakanuutta.
Katolista kirkkoa Adolf ihaili yleisellä tasolla kokonaisuutena sen tinkimättömän, kautta maailman ulottuvan hierarkian johdosta;
hän näki siinä jossain määrin esikuvaa omalle Lopullisen Voiton jälkeiselle hallinnolleen.
Kai sitä kannatti vähän esiintyä katolisena, kun kansa kuitenkin jossain määrin vielä oli kristillismielistä, ja tarvittiin mahdollisimman suuri osa kansasta vielä olemaan myötämielinen hallinnolle. Ja roomalaiskatolisen kirkon piirissä natsismi oli saanut vähemmän vastakaikua kuin protestanttisissa piireissä. Samaten varmaan saksalaisissa sotakoneissa näkyvin symboli oli palkkiristi, ei hakaristi. Kannatti esittää Saksa kristittynä maana niin kauan kuin natsi-Saksa aatteineen ei ollut vielä saavuttanut lopullista voittoa.
PoistaMuinaisgermaanisessa pakanuudessakin oli kyse uskonnosta, joten sitä miehen sopi myös hieman nuivia, jos hän oli uskonnoton.
Jos natsi-Saksa olisi voittanut sodan, niin kai silloin luultavasti kuitenkin muinaisgermaanisluontoinen pakanuus olisi säilynyt sallittuna uskonmuotona. Perinteinen kristinusko taas ei...