maanantai 30. marraskuuta 2020

S Epävirallinen Halla-aho -elämäkerturi Lauri Nurmi kirjoittaa maahanmuutosta ja siihen liittyvästä problematiikasta isällisen opettavaisesti

Nurmi jaksaa kirjoittaa suhteellisen neutraalia ja edes jonkinlaiseen objektiivisuuteen pyrkivää tekstiä noin sadan sivun verran, minkä jälkeen hän ei enää kykene pidättelemään Halla-ahoa kohtaan tuntemaansa inhoa vaan alkaa sättiä ja taivastella tämän mielipiteitä ja kannaottoja, mikä muuttaa kirjan tyylin, sisällön ja olemuksen tyystin. Elämäkerta-genreen ei yleisesti ottaen kuulu se, että kirjoittaja kommentoi ja arvottaa kohdehenkilönsä tekemisiä ja sanomisia, mutta Nurmi ei yksinkertaisesti vain pysty pitäytymään perinteisen elämäkerturin roolissa. 

Kirjoittajan oma agenda paistaakin liikaa läpi erityisesti yhteiskunnallis-poliittisia kiistakysymyksiä käsiteltäessä. Esimerkiksi maahanmuutosta ja siihen liittyvästä problematiikasta Nurmi kirjoittaa isällisen opettavaisesti:

Politiikassa maahanmuutosta väitellään kuin se olisi monoliittinen asia. Suomalaisen politiikan valtasuhteisiin ja Halla-ahon suosioon vaikuttaa paljon se, millaiseksi ilmiöksi kansalaiset mieltävät maahanmuuton. Jos julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa pääsee voitolle narratiivi kunnollisista ja työteliäistä maahanmuuttajista, jotka rakentavat taloja, hoitavat vanhuksia, opettavat korkeakouluissa ja kehittävät huipputeknologiaa ja auttavat siten ratkaisemaan eläkeläisten määrän kasvusta seuraavan palveluiden rahoitusongelman, Halla-ahon puheeseen haittamaahanmuutosta kiinnitetään vähemmän huomiota.

Sitaatti kertoo kaiken olennaisen Nurmen lähestymistavasta ja argumentaation tasosta: maahanmuuton ongelmat liittyvät ainoastaan ”narratiiviin”, jolla siitä julkisuudessa puhutaan. Kunhan halla-aholainen kriittinen puhetapa ajetaan marginaaliin, kaikki ongelmat katoavat kuin taikaiskusta. Kriittisyyteen taipuvainen lukija saattaisi tässä kohdassa huomauttaa, että Nurmi ohittaa kaikki ilmiötä koskevat tilastot, faktat ja numerot silmää räpäyttämättä. Kyseinen kappale lieneekin lukijan aliarvioimisen Suomen ennätys.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 25.10.2020 julkaistussa kirjailija ja kääntäjä Tero Tähtisen kirjoittamassa artikkelissa Pitkätukkasivarista kansallismielisten Mestariksi, jossa hän käsittelee Lauri Nurmen epävirallista Jussi Halla-ahon elämäkertaa. Halla-ahohan on nykyään Perussuomalaisten puheenjohtaja.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti