On nimittäin hyvä miettiä miksi Suomessa – silloin kun se oli oikeasti osa Ruotsia – oli jumalanpilkasta kuolemantuomio. Ajatuksena oli juuri se, että yhteisölle seuraisi ongelmia jumalanpilkasta. Tämä uhka tarjoaa tietysti kovan pelotteen. Ateisti pelottaa. Ja tämä pelonlietsonta on tärkeä osa Intelligent Designin asenneilmapiiriä modernissa nykymaailmassakin. Ja jos todella uskoo kuten ID -läiset uskovat, ei ole vaikeaa ymmärtää miksi kokemusmaailma on mitä on. Kyllä minäkin pelkäisin! Kyllä minäkin niiden uskomusten kanssa pistäisin kohtuuttomia vankeusrangaistuksia hupsuille ja typerille jumalanpilkkatempauksille.
Siksi ei pidä hämmästyä jos huomaa että kyseessä ei oikeasti ole sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta. Joka ilmenee esimerkiksi siten että samat ihmiset jotka haluavat uskonnonvapauden nimissä kertoa vakaumuksestaan ja antaa kouluihin "Raamattuja" vihastuvat kun kouluihin annetaan humanistien kirjallisuutta. Siksi ei pidä ihmetellä kuuluisan suomalaisen nuoren maan kreationistin ja internetajattelijan "TJT":n metalliputken teologiaa. "Toiseksi, onko pöydillä ja jakkaroilla ojentaminen kristillistä? Siis jos tulisin ja kaataisin tietokonepöytänne ja nojatuolille samalla tavalla kuin Kristus kaatoi rahanvaihtajien rahapöydät ja jakkarat? Ja ajaisin teidät pois ATK-huoneestanne samalla tavalla kuin Kristus ajoi rahanvaihtajat temppelistä? Raamatussa ei näköjään mainita, käyttikö Jeesus jotain apuvälinettä, mutta muistaakseni jossain elokuvassa "Jeesuksella" oli ruoska, joka olikin pari tuhatta vuotta sitten paljon yleisempi työkalu kuin metalliputki… Eli jos muinaisessa Jerusalemissa olisi ollut metalliputkia yleisesti saatavilla, voidaan tehdä sekin oletus, että Jeesus olisi ojentanut rahanvaihtajia metalliputkella." Kun eettinen oikeutus asialle on saatu, niin sen jälkeen tietysti voi hieman pelottaa että onkohan mahdollista että joku sitten myös imitoi Jeesusta vaikkapa omalle kohdalle. Kun se WWJD on tiettävästi jokin suosittukin eettinen menetelmä hedelmällisten eettisten päätelmien tekemisessä.
[eräs hyvä nettituttuni Tuskakeskiviikko-blogissaan 12.11.2014 julkaisemassaan merkinnässä Menetyksen teologia]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti