Minusta tuli kaksi vuotta sitten puolivahingossa yksi Suomen epävirallisista maakuvalähettiläistä.
Helmikuussa
2018 ilmestyi kirjani Kalsarikänni – Suomalainen opas parempaan elämään
(S&S). Paria kuukautta myöhemmin se julkaistiin Yhdysvalloissa
nimellä Päntsdrunk. Tähän mennessä se on käännetty 13 eri kielelle.
Kirjaprojektini
käynnistyi alun perin vitsinä. 2010-luvun jälkipuoliskolla
kirjamarkkinat olivat sakeina kirjoista, jotka kertoivat pohjoismaisen
elämäntavan erikoispiirteistä. Buumin kärjessä oli Meik Wiking, jonka tanskalaista mukavuusfilosofiaa avaava kirja Hygge ilmestyi 2017.
Koska
nämä hygge-, lagom-, lykke- ja muut opukset olivat niin sanottuja
lifestylekirjoja, ne olivat kaukana todellisesta elämästä.
Kustannustoimittajani kanssa kehittelimme ajatuksen tyylilajin
parodioimisesta. Mutta kun kirjan teemaksi nousi (itsestäänselvästi)
kalsarikänni, tajusimme että sehän on Suomen filosofinen vastaisku – ei
pelkkä satiiri yltiöherttaisista verrokeistaan.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 3.4.2020 julkaistussa Miska Rantasen kirjoittamassa uutisartikkelissa Ulkomaalaiset
janoavat nyt lisätietoa suomalaisista kalsarikänneistä, eivätkä kaikki
ole tajunneet, että kyse on osittain vitsistä.]
[PS. Kalsarikännit päätyi suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin jo melko kauan aikaa sitten. Minun muistini mukaan jossain Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjan osassa päähenkilön kaveri halusi välttämättä pitää kalsarikännit kaverinsa kotona aamusella. On hienoa, että kalsarikänneistä on sittemmin kirjoitettu kokonainen kirjakin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti