Leirin arki on alituista vaihtokauppaa ja luovimista nykynäkökulmasta katsottuna täysin absurdeissa ja mielivaltaisissa oloissa. Puhtauteen kannustavat iskulauseet suihkujen ja käymälöiden seinillä tilanteessa, jossa ihmiset ovat ilman saippuaa ja lämmintä vettä syöpäläisten ja tartuntatautien armoilla, ovat vain pieni näyte hirmuhallinnon sisäisistä ristiriidoista, joilla on materiaalinen ulottuvuutensa. Leiri on alituisessa liikkeessä. Töitä tehdään, mutta tehottomasti ja järjettömin vaatimuksin ja puutteellisin varustein. Edes sodan edetessä kasvava työvoimapula ei estä ihmisten tappamista siinä teollisessa murhatehtaassa, joksi Auschwitz-Birkenau kasvaa.
[Näin oli lausuttu Suomen humanistiverkko Agricolan sivuilla 9.11.2020 julkaistussa Suvi Lahtosen kirjoittamassa kirjasittelyssä Yksityiskohtainen ja melankolinen todistus ihmisestä julmimmillaan, joka kertoo Eddy de Windin teoksesta Pääteasema Auschwitz – selviytyjän muistiinpanot leiriltä (Eindstation Auschwitz – Mijn verhaal vanuit het kamp (1943–1945).]
[Asia onkin niin, että natsismia parempien aatteiden puoltajien täytyy pitää huoli siitä, että heidän oma aatteensa on vetovoimaiseksi kuin natsismi tai muut hirmuaatteet.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti