Maahanmuuttajanaisten ja -lasten tilanne on 15 vuodessa vain huonontunut, koska siitä ei ole saanut keskustella. Ei varsinkaan väärinajatteleva mies. Vasta kurdilainen Seida Sohrabi ja afghanistanilainen Eva Tawasoli ovat osoittaneet sellaista rohkeutta, johon esim. Hetemaj’n ja Razmyarin kantti ei pettymyksekseni riittänyt, ja heitä ei ole kokemusasiantuntijoina voitu rasistikortilla vaientaa. Turhauttavaa on, että minun ja Jussi Halla-ahon kaltaisia pikkupoikia ei ole haluttu kuunnella, vaan monikulttuurikeisariin on uskottu, vaikka sen alla on lähinnä pelkkää barbariaa, tuhoa ja taantumuksellisuutta.
Toivoin musikaalimme herättävän laajaa yhteiskunnallista keskustelua
islamisaatiosta ja maahanmuuttajanaisten asemasta, mutta ohjaaja ja
teatteri tukkivat turpani, ja vähällä oli, ettei koko tuotantoa peruttu.
Musikaalimme oli yhtä profeetallinen kuin Pahkasika, koska
todellisuus on muuttunut aika lailla teoksemme kaltaiseksi ja
pahemmaksikin. Silti olisi toivottavaa, että joku taho uskaltaisi
tarttua siihen ja tehdä siitä päivitetyn version.
[muusikko Petri Kaivanto blogissaan 14.9.2020 julkaistussa merkinnässä Lastensuojeluasioita, jossa hän käsittelee mm. ranskalaista elokuvaa Söpöläiset, jota on syytetty lasten seksualisoimisesta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti