S KC: Mihin uhriutumisen kulttuuri teidän mielestänne johtaa?

Voiko nuori nainen vastustaa feminismiä? Voi, mutta se on vaikeaa. KulttuuriCocktail tapasi kaksi kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllästyneet feministien puheisiin. Mistä penseys johtuu? Mitä ongelmia feminismin kritisoimisesta seuraa jokapäiväisessä elämässä?

Yksi ongelma käy ilmi jo haastattelua sovittaessa. Kumpikaan feminismikriitikoistani ei halua esiintyä artikkelissa omilla nimillään. Jotain kuitenkin voin kertoa heistä: molemmat ovat Helsingissä asuvia kolmekymppisiä naisia. Kutsun heitä kirjaimilla A ja B. A on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa ja pienen lapsen äiti. B työskentelee kulttuurialalla ja elää yksin. He eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tapaamme B:n luona.

[...]

KC: Mihin uhriutumisen kulttuuri teidän mielestänne johtaa?

A: Tilanteeseen, jossa miehet ja naiset alkavat suhtautua toisiinsa enenevässä määrin vihamielisesti ja katkerasti. Tämä puolestaan johtaa siihen että ihmiset eivät mene naimisiin, parisuhteet eivät kestä...

B: ...ja lapset voivat pahoin. Tytöt opetetaan olemaan uhreja. Pojat puolestaan opetetaan häpeään, kun heitä suoremmin tai epäsuoremmin pidetään raiskaamiseen taipuvaisina. Aivan kuin pojissa olisi sisäsyntyinen tapa olla raiskaaja, josta pitäisi opetella pois. Se on ihan yhtä järjetöntä kuin väittää naisten olevan sisäsyntyisiä lastentappajia, kun tilastojen valossa suurin osa lasten murhista on naisten tekemiä.

A: Katkeruus, häpeä, syyllisyys ja syyllistäminen. Näihin sanoihin tiivistyy aika lailla se, mitä feminismi on tänään. 

[Siteeraus on Ylen sivuilla 7.4.2016 julkaistusta ja 18.11.2017 päivitetystä Tuomas Karemon kirjoittamasta haastattelujutusta Naiset, jotka vihaavat feministejä.]