Intian itsenäistyttyä Britanniasta vuonna 1947 vanhasta siirtomaasta muodostettiin kaksi valtiota – Intia ja Pakistan.
Jakaminen oli tapa ratkaista lisääntyneet uskonnolliset selkkaukset hindujen ja muslimien välillä. Itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Pakistania ravistelivat kuitenkin myös sisäiset konfliktit.
Maata hallitsi käytännössä Länsi-Pakistan, vaikka Itä-Pakistanin asukasluku oli suurempi.
Islaminuskon ohella ei näillä kahdella alueella ollut juuri mitään yhteistä.
Niiden asukkaat poikkesivat toisistaan etniseltä taustaltaan, kulttuuriltaan ja kieleltään.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla julkaistussa Thomas Oldrupin kirjoittamassa 3.10.2020 julkaistussa artikkelissa Hirmumyrsky johti sisällissotaan Pakistanissa, johon en armeliaasti tarjoa linkkiä, koska artikkeli on maksumuurin takana.]
[Mutta on se ihmeellistä, miten monikulttuurisen valtion kansalaiset ja alueet eivät kykene elämään sovussa keskenään sen sijaan, että harrastettaisiin yhdessä Kumbajan laulamista leirinuotiolla samalla pidellen toisia kädestä.]
[PS. Ja niin siinä sitten kävi lopulta, että Itä-Pakistan irrottautui Pakistanista vuonna 1971. Maa otti nimekseen Bangladesh.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti