Vai eivätkö kokemuksemme yksinkertaisesti olleet tarpeeksi säväyttäviä? Yhdeksänkymmentäluvun alussa vallitsi huomiota herättänyt konflikti maahanmuuttajien hallitsemien nuorisojengien välillä. Jokainen meistä tunsi sellaiset jengit kuin ”36 Boys”, ”Black Panthers” tai ”Araba Boys”, ennen kuin olimme kuulleetkaan telkkarista uusnatsien edesottamuksista. Konfliktin kärjistymisen ja jengialakulttuurin syrjäytti kuitenkin uutisissa suurelta osin idän suuri uusnatsivaara.
Samoin kävi tuohon aikaan muodostumassa oleville arabien ja kurdien klaaneille. Ne nimet, joita esiintyy nykyisessä keskustelussa klaanirikollisuudesta, olivat jo tuolloin tuttuja. ”Käyn hakemassa jonkun Abou-Chakereista” oli yhä uudestaan kuultu uhkaus. Useimmat saksalaiset toimittajat sen sijaan ajattelivat ”klaani”-sanan kuullessaan edelleen Dynastia-televisiosarjaa. [Suom. huom. palestiinalaisperäinen Abou-Chakerin klaani on pahamaineinen rikollissuku.]
[saksalainen toimittaja Gil Barkei Sarastus-verkkolehdessä 11.10.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Näyttääkö Itä-Saksa mallia? (osa 1)]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti