Tärkeintä olisi taata kaikille sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta mahdollisuuksien tasa-arvo. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella olisi mahdollisuus vapaasti valita, mille alalle he haluavat suunnata, ilman niitä kuuluisa “rakenteita”, jotka estävät ylenemisen. Parhaat pääsevät huipulle – koska, niin, he ovat parhaita.
Elokuvia, sarjoja tai ylipäänsä kirjallisuutta ei pitäisi arvioida poliittisten agendojen tai identiteettipolitiikan kautta, vaan niiden laadun. Taide merkitsee enemmän kuin taiteilija, sisältö menee tekijän ulkoisten ominaisuuksien edelle.
Me olemme joutuneet keskelle tätä hulluutta, koska moni arvioi nykyään taidetta pitkälti sen tekijöiden etnisyyden tai sukupuolielinten perusteella, ei taiteen itsensä.
Mutta mitä ihmeen tasa-arvoa se on, että nainen valitaan voittajaksi, vaikka hän ei ole sitä ansainnut – pelkästään sukupuolensa perusteella?
Naisten täytyy pärjätä ihan omillaan, ilman loukkaavia tasoituksia.
[Näin oli lausunut Sanna Ukkola 24.1.2020 Iltalehden sivuilla julkaistussa kolumnissaan Pitääkö naisen voittaa, vaikka hän ei olisi paras? Mitä tasa-arvoa se muka on?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti