Moderni intersektionaalinen feminismi ei nähdäkseni ole niinkään tasa-arvoon vaan uhriasemaan perustuva ideologia. Sen tyypillinen edustaja ei niinkään paasaa twitterissä tiettyjen patriarkaattisten maiden naisten tasa-arvo-ongelmista tai humanitaarisista kriiseistä vaan manspreadingistä, mansplainingistä ja toksisesta maskuliinisuudesta. Hän vainuaa seksismiä joka puolella ja sedättelee miehiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Toksinen maskuliinisuus on tämän hetken muotisana, jota uusfeministi hokee alati.
Kun Suomi viettää miestenpäivää, jopa tasa-arvovaltuutettu ilmoittaa Twitterissä, että miestenpäivän tarkoitus on muun muassa purkaa toksista maskuliinisuutta. Millainen miestenpäivätoivotus tuo nyt on? Miksi jopa miestenpäivänä pitää puhua syyllistävästi toksisesta maskuliinisuudesta, kun voisi ihan hyvin vain toivottaa hyvää miestenpäivää ilman negatiivista pohjavirettä.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 7.12.2018 julkaistussa Sanna Ukkolan blogimerkinnässä Mies vaietkoon seurakunnassa.]
[I PS. Ukkolan kuvaamasta poliittisesta ideologiasta olen kirjoittanut aikoinaan blogiini tämän kirjoituksen.]
[II PS. Ihailen Ukkolan liberaalia linjaa, joka ilmenee näissä hänen blogikirjoituksissaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti