Suomessakin lastenkasvatus on muuttunut viihtymistä, mielekkyyttä ja yksilöiden subjektiivisia oikeuksia korostavaksi vasta elintason kasvamisen myötä. Missä vaiheessa kasvatuksesta on unohtunut, että oikeuksien lisäksi meillä jokaisella on myös velvollisuuksia?
Ensimmäiset lasten ehdoilla kasvatetut sukupolvet ovat nyt työelämässä – ja joillakin on suuria sopeutumisvaikeuksia. Hiljattain Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) psykologian lisensiaatti Pekka Järvinen kertoi huolestuttavasta ilmiöstä: työelämän vaatimukset tuntuvat nuorista kohtuuttomilta, koska joillakin nuorilla on täysin epärealistiset ja ylimitoitetut odotukset työelämästä. Järvinen arveli, että yksi syy ilmiöön on varmaankin korkea elintaso, joka on tuonut mukanaan sen, että ihmiset pystyvät keskittymään arjessaan yhä enemmän viihtymiseen ja asioihin, jotka heitä itseään kiinnostavat.
Toiseksi mahdolliseksi syyksi ilmiöön Järvinen nosti kasvatuksen. Lasten ehdoilla kasvatetut eivät ole joutuneet ponnistelemaan saavuttaakseen asioita. He eivät ole myöskään tottuneet vastoinkäymisiin – jotkut eivät edes siihen, että joskus on tylsää.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 9.12.2018 julkaistussa Rajkumar Sabanadesanin kirjoittamassa kolumnissa Tiedämme kyllä oikeutemme, mutta velvollisuudet vaikuttavat joiltakin unohtuneen – lasten ehdoilla -kasvatus näkyy nyt työelämässä.]
[PS. Joku varmaan pahoittaa mielensä tästä kirjoituksesta ja sanoo, että se sataa persujen laariin]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti