Tampereella asuvasta Marko Parkkolasta olisi voinut yhtä hyvin tulla viime vuoden lokakuussa Jimin kaltainen ”marttyyri”, joka joutui poliittisen väkivallan kohteeksi ainoastaan eriävien mielipiteidensä takia. Anarkistien päähän kohdistamat iskut olisivat voineet pahimmillaan aiheuttaa pysyviäkin vaurioita, sillä henkilö oli sairautensa vuoksi vain vajavaisesti kyvykäs puolustamaan itseänsä. Tämä yhteenotto ei kuitenkaan ollut julkisen vallan silmissä edes niin tärkeä, että se oltaisiin sisällytetty sisäministeriön laatimaan ekstrimismi-raporttiin. Parkkola ei myöskään uhonnut, räkinyt ja saati provosoinut hyökkääjiä, toisin kuin Jimi on mahdollisesti Asema-aukion kohdalla toiminut. Tämän vertauksen tarkoituksena ei ole millään tavoin puolustella Asema-aukion yksittäistä pahoinpitelyä, vaan enemmänkin osoittaa median äärimmäinen puolueellisuus näiden asioiden uutisoinnissa. Media ja sen myötämielisyydestä riippuvaiset päättäjät nostavat julkiseen keskusteluun vain niitä uhreja, jotka edistävät niiden omaa agendaansa kansallismielisyyttä vastaan.
[liberaali Tuukka Kuru 21.9.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Pyörremyrskyn pyörteissä, jossa käsittelee Asema-aukiolla kuolettavan vamman luultavimmin uusnatsin potkun johdosta saaneen Jimi Karttusen ympärille syntynyttä epädemokraattista riekkumista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti