Maailmassa on valtavasti uhanalaisia lajeja. Mutta suojelujärjestöt käyttävät rahankeruussa useimmiten tiettyjä lajeja, joista lähes kaikki ovat isoja, pörröisiä ja suloisia. Söpöistä lajeista tehdään myös enemmän tutkimuksia ja julkaistaan enemmän julkaisuja. Ihmisten mielestä söpöt lajit näyttävät ihmisvauvoilta: niillä on iso pää ja suuret silmät.
Sympatiat ohjautuvat karismaattisille ja suloisille lajeille: tiikereille, vuoristogorilloille ja kuuteille. Pitkäkuonoiset nokkasiilit, Mallorcan rupikonnat ja suomukkaat muurahaiskävyt häviävät auttamatta kilpailun. Piikikkäät ja suomuiset otukset jäävät pörröisten eläinten jalkoihin.
Mutta pitääkö ihmisten subjektiivisten kauneusihanteiden antaa valita suojeltavat kohteet? Sillä eikö myös epämiellyttävillä ja rumilla otuksilla ole paikkansa luonnossa?
[Näin oli lausunut Ylen toimittaja Sanna Ukkola 7.9.2016 työnantajansa blogialustan merkinnässä Kotiemme karvaiset orjat.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti