Kriittinen suhtautuminen voi suojata kansalaisia uskomushoitojen haitoilta

[...] Moni saattaa ajatella, että äänimaljojen ja vastaavien menetelmien perinpohjainen tarkastelu on hyökkäys uskomushoitojen käyttäjiä vastaan. Tämä väärinkäsitys on ymmärrettävä, eikä siltä voitane välttyä. Onhan monen identiteetti – ja joidenkin elanto – kiinni esoteriassa.

Skeptikko ei kuitenkaan hyökkää uskomushoitojen käyttäjiä vastaan tai syyllistä heitä. Pyrkimys on sen sijaan tarkastella väitteitä kriittisesti ja löytää asioiden oikea laita. Sellainen on todellista välittämistä. Kriittinen suhtautuminen voi suojata kansalaisia uskomushoitojen haitoilta, ja se saattaa jopa edistää toimivien hoitojen kehittämistä.

[Näin oli lausuttu Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 19.3.2025 julkaistussa merkinnässä Viinimalja on äänimaljaa mahtavampi, joka kirjoitus on alun perin julkaistu Skepsis-yhdistyksen Skeptikko-lehden numerossa 1/2025.]

[Huuharit voivat toki itsekin uskoa omiin väitteisiinsä. Uskomushoidot ovat yleensä siitä kivoja, että ne eivät satu eikä niissä tehdä ihmisille yleensä mitään kovin invasiivista, esim. käytetä leikkausveistä häneen. Uskomushoitaja tai -lääkitsijä voi myöskin antaa paljon aikaa potilaalleen ja kuunnella empaattisesti. Vaikka toki tästä ajastakin tämä joutuu sitten kyllä maksamaan. Normiterveydenhoidossa muuten joutuu myös maksamaan ajan käytöstä, jos menee lääkärille.]

[Mutta muuten minä sanoisin, että uskomushoidot olisivat melkein okei minun kannaltani, jos ne julkisuudessa niputettaisiin aina uskonnollisuuden kirjon ilmiöiksi. Eikä vaikuttaviksi hoidoiksi.]

[Mutta jos ja kun uskomushoidon harjoittaja esittää näyttöön perustumattomia lääketieteen alaan kuuluvia väittämiä, niin hänen pitäisi olla kyllä silloin korvausvelvollinen hoitojensa aiheuttamista haittavaikutuksista, ja myös siitä, että niiden vuoksi on voinut joltakin jäädä saamatta näyttöön perustuvaa hoitoa. Sellaisessa voi mennä henki tai terveyskin, kun pitkittää muiden antamien katteettomien lupausten perusteella toimivampaan hoitoon hakeutumista.]

[En usko näytön perusteella, että uskomushoitojen saattamisessa julkisten vakuutuskorvausten piiriin olisi mitään järkeä. Pääoma on rajallinen luonnonvara eikä sitä pidä tuhlata.]

[Olen ymmärtänyt, että homeopatia-nimisen uskomushoidon oppien mukaisia "lääkevalmisteita" tapaavat valmistaa ihan oikeat lääkeyhtiöt, siis sellaiset, jotka kehittävät ja valmistavat myös toimivia lääkkeitä. Homeopaattiset valmisteet ovat näille yhtiöille oikea rahasampo. Kun ei tarvitse muuta kuin silmittömän paljon laimentaa vedellä jotain tiettyä ainetta ja lopuksi imeyttää syntynyt neste, joka ei siinä vaiheessa luultavasti sisällä enää ainuttakaan molekyyliä minkäänlaista vaikuttavaa ainetta, kalkkitablettiin. Tällainen on hirveän halpaa "lääke"tuotantoa, ja siitä saa satumaiset voitot verrattuna oikeiden lääkkeiden valmistukseen. Oikeat lääkkeet kun eivät nimittäin synny itsestään, vaan toimiva lääke on aina monen tai vielä useamman vuoden kalliin kehittämisen ja testaamisen tulos. Ja varsin usein toimivan lääkkeen kehitys pysähtyy siihen, kun testeillä havaitaan lopulta, ettei aiottu lääke toimikaan plaseboa paremmin. Homeopaattiset lääkkeet taas toimivat vain ja pelkästään plasebon avulla. Oikeat lääkkeet, joiden kehittämisen takana voi olla tuhansia työvuosia, taas toimivat sekä fysiologisesti että plasebon avulla.]

[Ainoa hyvä puoli homeopaattisissa valmisteissa on se, että niitä nauttimalla ei voi saada myrkytystä. Ainakaan normaalien lääketehtaitten tuottamia sellaisia nauttimalla. Suomalaiset skeptikot olivat kerran yrittäneet tehdä joukkoitsemurhan nauttimalla runsaita määriä homeopaattisia valmisteita. Yksikään heistä ei kuollut eikä ilmeisesti myöskään saanut minkäänlaisia oireita valmisteiden ylenpalttisesta nauttimisesta. Näin on, vaikka homeopaatit saattavat varoittaa yliannostuksen vaaroista asiakkaitaan.]