S Santa Anna antoi vaikutelman suorastaan herrasmiehestä ja filosofista

Hetken kuluttua sisään astui kenraali Santa Anna, herrasmiesmäinen, hyvän näköinen, hillitysti pukeutunut, vähän melankolisen näköinen invalidi, joka oli meille kaikille mitä mielenkiintoisin henkilö. Hänellä oli kalpea ihonväri, pehmeät ja läpitunkevat silmät ja mielenkiintoinen ilme kasvoillaan. Ellei olisi tiennyt mitään hänen menneisyydestään, olisi häntä saattanut luulla syrjään vetäytyneeksi filosofiksi, joka on kokenut maailmaa ja sen kiittämättömyyttä ja havainnut kaiken olevan turhuutta.

[Näin oli lausunut Espanjan Meksikoon nimittämän suurlähettilään skottilainen vaimo Frances Calderón de la Barca (1804-1882) – alkuperäiseltä nimeltään Frances "Fanny" Erskine Inglis – muistelmateoksessaan Life in Mexico, jossa hän kertoo oleskelustaan Meksikossa vuoden 1839 lokakuusta vuoden 1842 helmikuuhun, johon rupeamaan kuului myös Antonio López de Santa Annan (1794-1876) eli tuttavallisemmin sanottuna Santa Annan tapaaminen. Tämä kuuluisa mies tunnetaan siitä, että hän piiritti San Antonion luona sijainneen entisen lähetysaseman Alamon tämän tultua enemmän tai vähemmän teksasilaisten itsenäisyysmielisten valtaamaksi ja linnoittamaksi vuonna 1836. 12 päivän kuluttua piirityksen alkamisesta hän käski aloittaa Alamon valtaamisen. Hänen armeijallaan mukana ollut musiikkiyhtye soitti silloin ikivihreän kappaleen nimeltä Degüello, joka espanjan kielessä tarkoittaa kirjaimellisesti kurkunkatkomista mutta myös sitä, ettei armeijan johtaja aio antaa armoa antautuville vihollisille. Myöskin punainen lippu, joka merkitsi samaa asiaa, oli nostettu liehumaan. Hirmuisen ylivoiman turvin linnakkeen valtaus onnistui melko sujuvasti. Santa Anna ilmeisesti antoi teloittaa joitakin vangiksi saatuja taistelun jälkeen. Myöhemmin hän onnistui häviämään periaatteessa alivoimaiselle viholliselle San Jacinton taistelussa, koska hän oli antanut jakaa armeijansa osiin ja koska sotilasjohtajan normaalit varovaisuustoimenpiteet hän oli laiminlyönyt. Mies löydettiin seuraavana päivänä taistelun jälkeen elossa ja hyväkuntoisena ja vangittiin. Koska kenraali oli nyt itse vihollisen käsissä, päätti hän suoda Texasille itsenäisyyden. Vasta käytyään ensin tutustumiskierroksella Yhdysvalloissa hän palasi takaisin Meksikoon. Vasta joitakin vuosia myöhemmin eli vuonna 1842 mies kuitenkin yritti uudestaan sotaretkeä Texasiin. Mitään muuta pysyvää vaikutusta sillä ei kuitenkaan ollut kuin se, että Texasin kongressi koki nyt aikaisempaa enemmän tarvetta turvautua Yhdysvaltojen suojelunhaluun. Texas hyväksyttiinkin uudeksi jäseneksi Yhdysvaltain liittovaltioon vuonna 1845.]

[Santa Annan huonoimpiin puoliin ovat saattaneet kuulua vallan- ja kunnianhimon lisäksi suunnaton turhamaisuus, mutta hänen yhdestä erinomaisen hyvästä puolestaan usein vaietaan: siitä, että voittamalla Texasin kapinallisarmeijan hän olisi saanut estetyksi Texasin muuttumisen valtioksi, jossa orjuus on sallittu. Meksikossahan ei enää tuohon aikaan orjuus ollut laillista. Joillakin kapinallisista sen sijaan oli omistuksessaan orjia. Ja Yhdysvaltain sisällissodan aikanahan – 1861-865 – Texas kuului neekeriorjuuden hyväksyvään valtioliittoon Amerikan Konfederaatioon.]

[Mutta annetaan Frances Calderón de la Barcan kirjasta vielä yksi suomennettu näyte:]

Pysäytettyämme kotimatkalla vaunumme erään suutarinliikkeen kohdalla, näimme sen myymäläpöydällä Santa Annan jalan, jota katselimme kunnioituksen vallassa kuten ainakin sankaria. Tällä jalalla, joka on varustettu mitä hienoimmalla päällisellä, hän tarkastaa joukkonsa ensi sunnuntaina, asettaen paremman jalkansa etummaiseksi. Yleensä hän käyttää koristelematonta puujalkaa. Suutari, joka on espanjalainen, ja jota voin suositella kaikille asiakkaille hävyttömimpänä kaikista tapaamistani ihmisistä, kävi äänekästä keskustelua erään herrasmiehen kanssa, joka oli tuomassa kenraalilta viestiä, jossa pyydettiin jotakin muutosta jalkaan. Viestintuojan lähtiessä liikkeestä suutari mumisi; Hän saa kävellä sillä sellaisenaan, tai ottaa joukot vastaan ilman jalkaansa.