On kerrassaan harmillista, että rakas suomen kielemme rapautuu silmissä ja anglismit (kuten mainittu lainausmerkkikäytäntö) tunkeutuvat kirjojen sivuille (tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin tekstinkäsittelyohjelman automaattimuotoiluna, mutta kuitenkin). Oikeakielisyyttä koskeva ikävä huomio on nykyään pakko liittää lähes jokaiseen kirja-arvioon, mikä kertoo tilanteen vakavuudesta. Ongelma ei rajoitu vain kirjoihin vaan näkyy myös ja ennen kaikkea julkisessa sanassa. Vaikuttaa usein siltä, että toimittajat ja päätoimittajatkaan eivät enää osaa suomea. Lieneekö tämäkin vitsaus tietoverkon ja yhteisöpalvelujen vaikutusta, mene ja tiedä.
[Näin oli lausuttu Jussi K. Niemelän blogissa 19.6.2024 julkaistussa merkinnässä Valtakunnassa ei kaikki hyvin, joka on arvio Sampsa Rydmanin teoksesta Valtakunta ‒ Vaihtoehtoinen historia.]
[Allekirjoitan ylläolevan täysin. Suomen kieltä kirjoittaa osaamattomat "ammattilaiset" voisivat minun puolestani muuttaa Ugandaan ja opiskella maassa kunnolla aina raikkaan gandan kielen.]
Jo viime vuosituhannen lopulla alkoi silmään tökätä yhä useammin olla-verbin omituinen käyttö tyyliin:
VastaaPoista"On teki".
Tuollainen voisi olla seurausta imperfektin muuttamisesta perfektiksi huolimattomasti, mutta sitten alkoi tulla jo pahempia kehitysvrsioita tyyliin :
"On tekee".
Koska tällaista kielioppia ei varmasti ole itseään toimittajiksi kutsuville missään opetettu, onko tuo yritys muokata suomen kieltä?
Vai eivätkö ne todellakaan osaa suomea tuon vertaa?
Niin kyllä. Pientä on se, että monet muutkaan eivät ole aina osanneet käyttää olla-verbiä potentiaalissa.
Poista