Lourdesin ihmeparanemisia kuvaa hyvin irlantilainen veteraaniohjaaja Thaddeus O´Sullivan viime vuonna valmistuneessa elokuvassaan Ihmeiden äärellä, joka elokuvana ei ole kovin kummoinen, mutta se kannattaa ihmeiden odotusten takia noteerata. Siinä pienen irlantilaisen seurakunnan pappi lähtee johdattamaan laumaansa bussimatkalle Lourdesiin.
Monivaiheisten tapahtumien jälkeen päästään perille ja lopulta takaisin kotikylään. Mukana ollut autistinen pikkupoika ehkä oppi matkalla tapailemaan joitain sanoja, mutta todellinen ihme tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa: kärttyisä aviopari oppii elämään ja sietämään toisiaan, naapurikateus helpottaa, pitkään erossa olleet äiti ja tytär löytävät toisensa.
Siis juuri niin kuin Lourdesin pyhiinvaeltajat nettisivulla todistavat: matka antaa voimia kohdata jokapäiväinen elämä. Siinä sitä ihmettä usein onkin kerrakseen.
[Näin oli lausuttu Vartija-verkkolehdessä 27.5.2024 julkaistussa Hannu Kuosmasen kirjoittamassa artikkelissa Lourdes: Paimentytön näky ja miljoonien kuviteltu kokemus.]
[Asiaan jotenkin liittyen, itse julkaisin aikoinaan blogimerkinnän, jossa ilmoitin vakaumukseni olevan, että Jumala vaikuttaa ainoastaan ihmisen mieleen. Valitettavasti en sitä nyt tähän hätään onnistunut löytämään.]
En minä tuossa huomannut ihmeitä vaan ihmissuhteiden kohentumista, kun matkailun aiheuttama jokapäiväisten ympyröiden virkistävä vaihtuminen sai asianomaiset näkemään keskinäiset suhteensa uudessa, positiivisemmassa valossa.
VastaaPoistaNiin.
PoistaToisaalta voidaan pitää ihmeenä tuota samoin kuin sitä, kuinka menestyksellisesti niin Hitler kuin Fidel onnistuivat olemaan kuolematta lukuisissa salamurhayrityksissä.