Ehkäpä tässä maailmassa vielä nähdään suuria kirjojen polttajaisia. Heinrich Heine ennusti jo sata vuotta ennakolta ne polttajaiset, joita Saksassa sitten järjestettiin. Heinen omat kirjat paloivat mukana, mutta nyt hän virnuilee entiselle roviopaikalle päin pronssipatsaana Berliinissä yliopiston puistossa. Muuan typeryyden diktatuuri torjuttiin aikanaan, mutta eihän itse hydraa ole tuhottu eikä voidakaan.
Jostakin syystä dystopioiden vakiokamaa on ajatus poliiseista, jotka kiertävät etsimässä kirjoja tuhottaviksi. Juuri tällä hetkellä ollaan niin röyhkeästi kieltämässä normaalia ajatteluakin, että henkinen välimatka tuollaiseen toimintaan tuntuu hyvin lyhyeltä.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 20.2.2024 julkaistussa merkinnässä Vindicatio librorum.]
[Heinrich Heineltä (1797-1856) on peräisin tunnettu sitaatti:]
Se oli vasta alkusoittoa – missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä.
[Esittäisin silti tärkeän varauksen tässä kirjojenpolttamishommassa. Ihmisellä on täysi oikeus polttaa itse omistamiaan kirjoja. Hän voi tehdä näin esim. mielenosoituksena. Muiden omistamia kirjoja hän sen sijaan ei saa tuhota. Ja erityisesti julkinen valta ei saa missään tapauksessa tehdä luetteloa kielletyistä kirjoista, jotka sitten määrää tuhottaviksi.]
Ei maailma kyllä tarvitse mihinkään sellaisia kirjoja joissa väitetään vakavissaan sukupuolia olevan useita kymmeniä ja niiden vaihtelevan monta kertaa päivässä .
VastaaPoistaNo sen tarpeen määrittelee periaatteessa jokainen ihminen omassa päässään.
Poista