S Demokratiaa Ernst Jünger kertoi inhoavansa kuin ruttoa

Ehkä jopa neljätoista kertaa haavoittunut ja valtakunnan korkeimmalla Pour le Mérite -kunniamerkillä dekoroitu rintamaupseeri Ernst Jünger (1895–1998) oli tyypillinen liikkeessä vaikuttanut Frontsoldat, jonka nelivuotinen sotakokemus painoi leimansa hänen ajatteluunsa ja koko henkiseen olemukseensa. Jüngeria tympäisi Weimarin tasavallan pikkuporvarillinen ja hengetön ilmapiiri, hän kaipasi yhteiskuntaan rintamalta tuttuja arvoja, jotka omaksunut yksilö olisi valmis uhraamaan oman mukavuutensa ja itsekkäät pyyteensä kansankokonaisuuden (Volksgemeinschaft) hyväksi. Demokratiaa Jünger kertoi ”inhoavansa kuin ruttoa”, ja Ranskan vallankumouksen arvoista ammentavan liberaalidemokraattisen maailman kanssa hän ei halunnut olla missään tekemisissä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi kaivannut ancien régimen järjestelmää sellaisenaan sen enempää kuin kukaan mukaan konservatiivisen vallankumouksen kannattaja. Luokka- ja säätyrajat eivät kiinnostaneet Jüngeria kuten eivät yleensä muitakaan konservatiivisen vallankumouksen miehiä. Kansakunnan johdon tuli kuulua suppealle ja valikoidulle eliitille, mutta pääsy siihen oli avoin jokaiselle kykynsä ja arvonsa todistaneelle miehelle. Useiden kirjoittamiensa romaanien ohella Jüngerin tärkeä julkaisualusta olivat veteraanijärjestö Stalhelmin (”Teräskypärä”) lehdet.

[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 19.2.2024 julkaistussa Mikä Keräsen kirjoittamassa artikkelissa Vapaajoukot ja konservatiivinen vallankumous.]

[Mielestäni Ernst Jünger oli mainio tyyppi demokratian vastustajaksi. Hän teki ainakin elämänsä aikana useita oikeita ratkaisuja, joista jotkut vaaransivat hänen henkensä, enkä nyt puhu ensimmäisestä maailmansodasta. Ehkä häntä voisi parhaiten kuvailla militaristisen meritokratian kannattajaksi?]