Kun Inka Häkkinen tulee töihin, hän himmentää sydämen ja käynnistää aivot. Liialliselle empatialle ei päivystyksessä ole käyttöä. Somaattiset ongelmat hoidetaan tieteellä ja faktoilla, ei silittelemällä tai voivottelemalla.
Siksi Häkkinen pärjää. Hän luottaa siihen, että järki ja hänellä annettavissa oleva määrä inhimillisyyttä riittävät. Se on hänen työminänsä.
– Vitsailen aina, ettei minulla edes ole luontaista empatiakykyä. Kanssakäyminen ihmisten kanssa on luontevaa, mutta ei siihen tarvita liian syvää tunnetta. Se jää vapaa-aikaan.
Jokaisella saa olla oma tapansa käsitellä asioita potilaan kanssa. Valehdella ei saa.
Kun ei voi sanoa toiselle, että kaikki järjestyy, voi kertoa kaiken sen mitä tietää. Faktalla voi olla yllättävä vaikutus. Joskus edes huomisesta ei voi tietää, mutta hyvä verenpainearvo voi lohduttaa. Häkkinen kulkee potilaan kanssa hetken kerrallaan.
– Kerron, mitä tutkimuksia seuraavaksi tehdään ja autan yhden askeleen eteenpäin. Olen tavallaan onnekas, koska kohtaan potilaita vain sen lyhyen hetken. Ne raskaimmat sanat sanotaan myöhemmin.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 23.10.2021 julkaistussa Jasmina Kautan kirjoittamassa artikkelissa Sairaanhoitajan ei aina tarvitse olla empaattinen – Inka Häkkinen ratkaisee asiat järjellä, ja siksi hän keksi konkreettisen avun uupumukseen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti