Koponen ja minä kuitenkin olemme samaa mieltä – jopa hyvin vahvasti samaa mieltä – siitä että saatanapaniikki on vaikuttanut roolipeliskeneen hyvin vahvasti. Siellä on jopa kristillisyydestä puhumisen aversion henkeä, erityisesti vanhempien tyyppien toimesta. Itsekin muistan miten, kun ropecon oli vielä uusi, pieni ja Dipolissa, näin lähes jokaisessa conissa jonkun lappuhihhulin joka kauhisteli roolipelien vaaroista. Nämä olivat vuosi vuodelta harvinaisempia ja he olivat myös aina vaan kauempana ja kauempana pelitapahtumapaikasta. Heitä sai lopulta etsimällä etsiä jotta saa myöhäisillan trollattavaa itselleen. Sitten heitä ei enää löytynyt itkemälläkään. Mikä tuntui hyvältä. Yksi taistelu oli voitettu. Ja suurempi oli voitettu heidän ansiostaan. Sillä olemalla häijy roolipelaajille luotiin syvä juopa pelaajien käännyttämistä yrittäville. Mikä tuottaa minulle aina suunnatonta nautintoa.
[PS. Kreationismi on sellainen luomisuskon muoto, jonka mukaan jokin vahva entiteetti on luonut eliöt kunkin lajinsa tai muun lisääntymiskategorian mukaan erikseen. Kreationismiin liittyy sekin, että aikoinaan Yhdysvalloissa, kun maassa ei julkisissa kouluissa saa opettaa mitenkään tunnustuksellisesti uskontoa, niin eräät kreationistit loivat ikään kuin salonkikelpoisemman version kreationismista nimeltään Intelligent Design (suomeksi "Älykäs suunnitelma").]
Kyllä itseni olisi kohtuuhelppoa uskoa sellaiseen Älykkääseen Suunnitteluun, joka tunnustaa maailmankaikkeuden synnyn 13,8 gigavuotta sitten Suuressa Pamauksessa ja sen jälkeisen evoluution,
VastaaPoistaselittäen sen tapahtuneen maailmankaikkeutta koordinoivan ja kontrolloivan kosmisen keskusenergian toimesta ja johdolla.
Tästä keskusenergiasta voitaisiin käyttää vaikkapa työnimeä jumala, koska se on kuitenkin käytännöllisin siihen tarkoitukseen.
Mihin tahansa sellaiseen jumalaan tai Jumalaan voi uskoa, jonka teologian mukainen olemus tai toiminta ei ole selvästi ristiriidassa luonnontieteiden kanssa.
PoistaToki sellainenkin teologia on melko pitkälle hatusta vedettyä, mutta toisaalta etiikan puhe oikeasta väärästä on vähintään samassa määrin hatusta vedettyä, huonosti perusteltua puhetta.
Joten melkein sama minulle, mihin ihmiset uskovat. Uskon sosiaaliset vaikutukset ja yleensä vaikutukset lähimmäisten elämään kuitenkin mietityttävät, ja siksi en ole valmis omaksumaan karvoineen kaikkineen yhdysvaltalaistyyppistä hyvin sallivaa uskonnonvapauskäsitystä.