Islamilla oli alkuaikoinaan vaikeuksia saavuttaa laajaa kannattajapohjaa juuri alkoholiin ja seksiin kohdistuvien rajoitusten tähden. Esi-islamilainen runous on täynnä kuvauksia juomisen iloista ja tavernoiden ylistämistä. Tämä runoperinne jatkui myös vuosisatoja myös Islamin aikana. Arabiankielinen runous on itse asiassa täynnä ylistyksiä viinille. Voidaan siis sanoa että runous kukoisti Islamista huolimatta, ei sen ansiosta. Kalifien hoveissa ei ollut pelkkoa 80 ruoskaniskusta alkoholin nauttimisen tähden, ja viini virtasi vapaasti. Myös tavallinen arabikansa nautti viinin iloista huolimatta rangaistusten uhasta. Viinirunot, khamriyya, muodostuivat protestin ja kapinan välikappaleiksi Koraanin säädöksiä vastaan, ilmaisten myös runoilijoiden itsenäistä henkeä jossa torjuttiin kaikki asketismi. Varhaisten abbasidikalifien hovissa vaikutti musta orja Abu Dulama, joka kohottuaan hovinarrin asemaan käytti runsaasti alatyylistä kieltä ilmaisten ”kaikkea sontaa kyynisellä ilolla”, eräänlaisena arabialaisena Eddie Murphyna. Hän myös hyödynsi asemaansa hovissa pilkaten Islamia ja islamilaisia lakeja ilman mitään häpyä.
[Näin oli lausuttu Vapaa-ajattelijoiden liiton Vapaa ajattelija -lehden numerossa 2/2019 julkaistussa Ibn Warraqin vuonna 1995 julkaistun klassikkoteoksen Why I Am Not a Muslim luvussa 15]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti