S Miksi kritiikin täytyy aina johtaa täydelliseen eristykseen?

Monet äsken mainitut nimet ovat toki ansainneet kritiikkinsä, joissain tapauksissa jopa täysin tietoisesti tehdyillä hölmöilyillä. Kritiikki voisi kuitenkin olla rakentavaa, joten miksi sen täytyy aina johtaa täydelliseen eristykseen? Näitä kaikkia nimiä kun yhdistää myös se, että heillä on jotain sanottavaa, johon löytyy myös perusteluja. He myös heijastelevat puheillaan useiden ihmisten mielialoja, etenkin sellaisia jotka eivät valtavirtaan mahdu. Hiljaisia ääniäkin pitää kuulla, vaikka niiden vahvistin olisikin epävireessä. Heidän kanssa pitäisi myös kommunikoida. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että on hurjan pieni määrä ihmisiä jotka ovat täysin pahoja, täysin keskustelun ulottumattomissa ja täysin yhteiskuntakelvottomia. Tämä lista nähdään joko massiivisena jos somejurylta kysytään, mutta mielestäni se on oikeasti kovin lyhyt. Tässä kontekstissa siinä lienevät lähinnä PVL:n aktiivit, pari Putinin trollia ja kourallinen väkivaltaisia anarkisteja. 

[pörrökorvainen ja kerubinkasvinen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 5.7.2019 julkaisemassaan merkinnässä Sananvapauden jatko-osa: pakotetut viholliset] 

[PS. Itse en ruvennut jakamaan missään Ukkolan kyseistä kirjoitusta, koska se käsitteli ainoastaan tavallisten lähimmäisten aiheuttamaa julkista häpeärangaistusta eikä ollenkaan julkisen vallan aiheuttamaa tuomioistuinrangaistusta.]