S Miksi Hitler avasi apuhanansa Suomen suuntaan

Ensimmäisen kerran Hitler antoi ajatustensa viivähtää hetkeksi Suomenkin suunnalla, kun hän päätti käynnistää idän suuren ristiretken. Hitler kutsui kenraalinsa koolle Berchtesgadeniin heinäkuun 1940 lopulla ja käski asevoimien valmistautua Neuvostoliiton murskaamiseen. Kenraalit vastustelivat kahden rintaman sotaa, kun Englanti vielä pyristeli vastaan, mutta se ei Führeriä tietenkään hidastanut. Jo elokuussa ensimmäinen suunnitelma oli valmis, ja Suomi oli laskettu siihen mukaan lupia kyselemättä.

Hitler piti itsestään selvänä, että Suomi oli valmis uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan saadakseen vähintäänkin talvisodassa menettämänsä alueet takaisin. Saksalaiset alkoivat johdonmukaisesti kietoa Suomea mukaan. Sitä vauhditettiin ase- ja taloustoimituksin.

Tehtävä ei ollut ollenkaan vaikea. Valkoisen Suomen sympatiat olivat kantaneet, olivathan saksalaiset tulleet Mannerheimin joukkojen avuksi 1918 ratkaisevalla tavalla. Kun tukea alkoi taas tulla, ulkoministeri Rolf Witting osasi kertoa lähettiläs Blücherille, että saksalaismielisyys oli kasvanut Suomessa ”lumivyöryn tavoin”.

Yksin jääminen talvisodassa oli pistänyt suomalaisten itsetunnon niin matalaksi, että Saksan uudelleen heränneen myötätunnon motiiveja ei suuremmin kyseenalaistettu.

Kuten kenraalimajuri Paavo Talvela mainitsi valtakunnanmarsalkka Hermann Göringille, Saksan aseapu ”vaikutti kuin ensimmäinen auringonsäde pitkän pimeyden jälkeen”.

Hitler ei avannut hanojaan suinkaan Suomi-rakkaudesta, vaan itserakkaudesta. Sodankäyntiin tarvittiin välttämättä nikkeliä, jota riitti Petsamossa.

Aiemmin tätä malmia oli saatu Kanadasta, mutta tuonti oli tyrehtynyt sodassa brittien kanssa. Samoin Ruotsin rautamalmin kulkureitti Pohjanlahden kautta oli turvattava, ja suomalaisten avulla Neuvostoliiton sotalaivasto saatettiin sulkea Suomenlahden pohjukkaan.

[tässä oli otsikko]

Toinen käytännöllinen seikka oli, että Suomesta oli lyhin tie Muurmannin radalle. Tuo valtasuoni mahdollisti länsiliittoutuneiden avun Neuvostoliitolle Jäämereltä, ja se oli katkaistava. Kenties viimeisenä Hitlerin mieleen juolahti sekin seikka, että Suomen piskuinen puolen miljoonan miehen urhoollinen armeija sentään olisi sitomassa puna-armeijan joukkoja ratkaisevan taistelun koittaessa. 

[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 19.5.2019 julkaistussa Jukka Halosen kirjoittamassa artikkelissa Saksalaiset kosiskelivat Suomea tarjoamalla rajantakaisia alueita.]