Kehitysavun saavutuksia ei sovi vähätellä. Aasian talouksien nousu perustui kuitenkin globalisaatioon, siis työpaikkojen ja teknologian siirtoon.
Professori Xavier Sala-i-Martinin ja eräiden muiden tekemien tutkimusten mukaan maailman köyhyys – laskettuna alle 1,25 dollarin ja alle 2 dollarin päivätuloilla elävien ihmisten osuutena koko maailman väestöstä – puolittui 30 vuoden aikana. Vaikka maailman kymmenestä nopeimmin kasvaneesta maasta seitsemän on 2000-luvulla sijainnut Afrikassa, siellä on edelleen satoja miljoonia ihmisiä, jotka tilaisuuden tullen muuttaisivat Eurooppaan.
Entä jos samalla rahalla voidaan yhden ihmisen asemesta auttaa kymmentä tai sataa ihmistä, kumpi tapa kannattaa valita?
Kansanedustaja Pekka Haavisto on todennut, että ihmisiä kannattaa auttaa heidän lähialueillaan. Samalla summalla voidaan auttaa useampaa. Samalla on mahdollista poimia oikeasti turvapaikan tarpeessa olevat laillisen maahanmuuton piiriin.
Sitä paitsi työperäinen maahanmuutto edustaa aivovuotoa lähtömaasta. Siksi olisi eettisesti oikein, että tuloalue maksaisi lähtöalueelle korvausta saamastaan työvoimasta siltä osin kuin tuloalue välttää koulutuskustannuksen.
Valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ei ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.
Ihmisoikeuksista ei seuraa oikeus laittomaan maahantuloon. Ihmisoikeuksien toteutuminen, suojelun tarpeessa olevien auttaminen ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen voidaan turvata muilla tavoin tehokkaammin.
[Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa
Kanniainen Suomen kuvalehdessä 17.10.2017 julkaistussa
mielipidekirjoituksessaan Hyvinvointiyhteiskunta ja vapaa maahanmuutto ovat kestämätön yhdistelmä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti