Umpirationaalinen ei ole Bruce Hoodin mukaan kukaan.
– Tiede voi opettaa, millaisista asioista maailma todellisuudessa rakentuu, mutta lapsekas luontainen ajattelumme vaikuttaa silti siihen, miten päättelemme ja käyttäydymme. Pienet lapset oppivat lähes itsestään, että luonnossa esiintyvät oliot, kasvit ja eläimet, pystyvät parantamaan itsensä mutta keinotekoiset asiat eivät. Jo nelivuotiaat tajuavat, että hajonnut pöytä ei voi korjaantua itsestään mutta kissan naarmu parantuu ja leikattu nurmikko kasvaa takaisin.
– Juuri tämä ydintieto lienee saanut ihmiset uskomaan 1500-luvulle asti, että vain kasvit tai eläimet kelpaavat lääkkeeksi. Sama väärinkäsitys synnyttänee yhä intuition, että luonnonmukainen terveyden- ja sairaanhoito on ihmiselle parempaa kuin keinotekoinen, Marjaana Lindeman selittää.
Samankaltainen ajattelu näyttää värittävän suhtautumista ruokaan, osoitti psykologi Marieke Saher Helsingin yliopistosta väitöskirjassaan. Saherin mukaan moni uskoo, että kaikki, mikä tulee luonnosta, on ”hyvää” ja terveellistä, kun taas epäluonnollista ruokaa pidetään ”pahana” ja epäterveellisenä. Luomu on hyvis ja lisäaine pahis.
– Näin ei tietenkään ole. Ihmisiä kuolee, kun he juovat puhdistamatonta vettä. Moni kasvi on myrkyllinen, ja pakkanen ja aurinko voivat tappaa. Toisaalta keinotekoisesti valmistetut lääkkeet ja ruokien lisäaineet ovat pelastaneet miljardien ihmisten hengen, Lindeman toteaa.
[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 1/2011 julkaistussa Kirsi Heikkisen kirjoittamassa artikkelissa Arkijärki hylkii tiedettä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti